pos-sro2-top4
pos-sro2-top5

Pekka Heiskanen

Suomen Raamattuopiston Säätiön julistusjohtaja Pekka Heiskanen tykkää kirjoittaa lyhyttekstejä Elämään-lehden takakanteen. Hän lupaa, että blogit ovat verevämpiä runsauteen sortumatta. Blogistina Pekka on aloittelija. Lukijalle saattaa jäädä paljon anteeksi annettavaa. Parempi niin kuin jättää hampaan koloon.

Muistan lapsuudesta sen hetken keväällä, kun isä otti olkapäilleen aitan seinältä säkkikankaasta pingotetun kylvöastian ja täytti sen aitan hinkalosta jyvillä. Sitten hän aloitti verkkaisen, juhlallisen astunnan muokatulla pellolla viskaten tarkasti kävelyn rytmiin vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla kädellään jyvät multaan. Se oli isälle ja minulle pojalle juhlallinen hetki. Täynnä toivoa ja rukousta sadon korjaamisesta – sillä hän myös rukoili. Oli sodissa oppinut, ettei ihminen sittenkään ole pelkästään luonnon eikä vihollisenkaan armoilla, vaan pohjimmiltaan Jumalan varassa.

Olemme luodut elämään aineellisten asioiden keskellä ja paljolti riippuvaksi niistä. Maanviljelijä tietää hyvin, mitä on elää ”säiden armoilla” ottaen kylvössä ja kasvussa ja korjuussa huomioon kuivuus ja kosteus, lämpö ja halla. Siemeniä peitetään multaan elannoksemme ja maitoa ja lihaa tuotetaan ravinnoksemme. Näin Jumalan luomina olentoina hyödynnämme elollisen luonnon lainalaisuuksia, kuten meidät kerran maailman luomisessa asetettiinkin viljelemään ja varjelemaan.

Raamattu ei kiellä ihmisen riippuvuutta Jumalan luomasta luonnosta ja sen lainalaisuuksista. Se ei julista pannaan ihmisen varallisuutta eikä kiellä hankkimasta omaisuutta. On lupa ja viisastakin säästää pahan päivän varalle. Raamatussa kiitetään muurahaista, joka kokoaa kesällä talven varalle ja sanotaan uskovasta, joka ei huolehdi omista perhekuntalaisistaan, että hän on uskotontakin pahempi (Snl 6:6; 1 Tim 5:8). Jumala sanassaan jopa kehottaa meitä nauttimaan niistä hyvistä asioista, joita Hän on paljon lahjoittanut meidän iloksemme (1 Tim 4:3,6,17). Meillä saa ja tuleekin olla aineellisia asioita elääksemme, mutta niiden ei pidä tulla tärkeimmäksi elämässä. Eihän kannata pitää aarteenaan sellaista, minkä kerran varmuudella menettää.

Joitakin vuosia sitten näytettiin TV:ssä dokumentti aikanaan maailman rikkaimmasta miehestä, öljymiljardööristä. Raha näytti omistaneen hänet täysin. Ei miehellä ollut omaa elämää, vaan rahan elämää hänessä. Ainoa värivivahde oli dollarin harmaa. Vaikka omaisuus oli valtava, ei sitä ollut tarpeeksi. Palatsiinsakin hän oli asentanut kolikkoautomaatteja, etteivät ystävät vieraillessaan olisi soitelleet hänen laskuunsa. Rahanhimo johti mielettömiin vääristymiin: ei todellisia ystäviä eikä tilaa syvemmille asioille.

Jokaisessa kulutusyhteiskunnan kulkijassa on vaarassa päästä valtaan mammonisti, vaikka miljardit ehkä puuttuvat. Rahaa voi himoita, vaikkei sitä olisikaan. Aineellinen voi täyttää ajatukset ja viedä tilan elämältä – vaikkapa kateutena ja murehtimisena. Se vasta on hirvittävää tuhlausta, kun ihminen hukkuu ja kuoleutuu aineellisen paljouteen, sen himoitsemiseen ja siitä huolehtimiseen, ja kadottaa elämän.

Aineen palvonnan ilmiöt meissä ja ajassamme nousevat lopultakin siitä, että ihmiseltä puuttuu jotakin. Sitä koetetaan korvata usein itsekään tiedostamatta. Mielettömin uhrauksin haalittava omaisuus saattaa kertoa puuttuvasta sisäisestä turvallisuudesta. Mutta pohjimmaltaan materialismi on ihmisen kehno yritys rakastaa itseään mammonan kautta, maksaa korvausta Jumalan rakkauden puuttumisesta. Korvikeratkaisu täydellisen rakkauden karkuuttaneille.

Jeesuksen kohtaamat materialistit Uudessa testamentissa viestivät muutoksen mahdollisuudesta, tullimies Sakkeus ja rikas nuorukainen. Kohtaamisesta rikkaan nuorukaisen kanssa kerrotaan: ”Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä” (Mk 10:21). Jeesus rakastaa näköjään rikkaitakin. Materialistillakin on siis toivoa. Opetuslasten kysymykseen, kuinka rikas voi ylipäänsä pelastua, Jeesus vastaa Jumalan kaikkivallalla. Jumalalle on kaikki mahdollista (Mk 10:27). Myös rahanhimoisen muuttaminen nöyräksi Jumalan ihmiseksi ja hyväksi lähimmäiseksi. Siksi on toivoa aineellisen vimmassa itseään, lähimmäistään ja luontoa tuhoavalle läntiselle ihmiselle.

Pekka Heiskanen  

pos-sro2-right
  •  
  • Tykkää meistä Facebookissa!