Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Lohtua läsnäolosta -hanke päättyyy 30.4.2024.

Hankkeen aikana koulutetut saattohoidon vapaaehtoiset jatkavat kuitenkin toimintaansa hoivakodeissa asuvien vanhusten elämän loppuvaiheen tukena.

– Tarvetta saattohoidon vapaaehtoisille todellakin on, toteaa projektipäällikkö FT Kristiina Niemelä painokkaasti.

– Hoivakodeissa asuu paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole läheisiä, he asuvat kaukana tai eivät syystä tai toisesta voi tulla vanhuksen luo. Hoitajillakin on kovin vähän aikaa viipyä vanhuksen vierellä. Tällöin on mittaamattoman arvokasta, että vanhuksen vierelle löytyy ihminen, jolla on aikaa kohdata vanhus kiireettä ja vanhuksen tarpeita kunnioittaen ja kuunnellen, Kristiina sanoo.

Yksinäisten vanhusten tukena elämän loppuvaiheessa

Lohtua läsnäolosta -hankkeessa koulutettiin vuosina 2018-2024 noin 400 saattohoidon vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunutta ihmistä. Heistä noin puolet toimii hoivakodissa joko vanhuksen pidempiaikaisena ystävänä tai saattohoitovaiheen tukena.

Hanke teki yhteistyötä kaikkiaan 25 hoivakodin, palvelutalon tai seniorikeskuksen kanssa Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Vihdissä.

– Kaikkein arvokkainta tässä työssä on ollut se, että niin monen yksinäisen vanhuksen vierelle on koulutustemme kautta löytynyt saattohoidon vapaaehtoinen, Kristiina kiittää.

Hankkeen päättäjäisiä vietettiin Kauniaisissa huhtikuun puolivälissä 2024. Parikymmentä saattohoidon vapaaehtoista kokoontui viettämään iltaa ja jakamaan yhdessä kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

Saattohoidon vapaaehtoistoiminta on hoivakodeissa vielä uutta

– Lohtua läsnäolosta -hankkeessa on kehitetty hoivakoteihin ihan uudenlaista toimintaa. Saattohoidon vapaaehtoisten koulutus käynnistyi Suomessa saattohoitokodeissa 1980-luvun lopulla, mutta hoivakodeissa tämä on uutta, kertoo vanhustyön asiantuntijana hankkeessa toiminut geronomi Ritva Pihlaja. 

Kiireetön läsnäolo ja rauhallinen tunnelma tuovat lohtua, inhimillisyyttä ja turvaa vanhuksen elämän loppuvaiheeseen. Saattohoidon vapaaehtoinen voi läsnäolollaan keventää myös hoitajien kokemaa henkistä taakkaa, kun he tietävät, että vanhuksen vierellä on vapaaehtoinen.

Toiminta ei kuitenkaan käynnisty itsestään. Hoivakodit ja seniorikeskukset ovat keskenään hyvin erilaisia niin asukasmäärältään kuin toimintakulttuuriltaan. Saattohoidon vapaaehtoistoiminta on hoivakodeissa myös ihan omanlaisensa ja uusi vapaaehtoistoiminnan muoto.

– Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan käynnistyminen edellyttää, että myös hoivakotien henkilökunta ymmärtää, mistä on kysymys. Ilman hoitajien kutsua vapaaehtoiset eivät voi vanhuksen vierelle tulla, Kristiina painottaa.

Saattohoidon vapaaehtoisten kutsukäytäntöjen sujuvoittaminen onkin noussut selvästi yhdeksi tärkeimmistä jatkokehittämisen aiheista.

Hoivakodissa on sovittava selkeästi, kuka henkilökunnasta soittaa saattohoidon vapaaehtoiselle, kun huomataan, että asukas on yksinäinen ja kaipaisi vierelleen kiireetöntä vapaaehtoista.

– Uudenlaisen toiminnan kehittäminen vie aina aikaa. Yksi saattohoidon vapaaehtoistoiminnan käynnistämisen akilleen kantapäistä on selvästi se, miten saattohoidon vapaaehtoisten kutsuminen vanhuksen vierelle toimii. Tiedämme, että yksinäisiä vanhuksia on paljon ja tarvetta vapaaehtoisille on, mutta kutsukäytäntöjen helpottamisessa ja sujuvoittamisessa on vielä paljon kehitettävää, sanoo Ritva.

Joissain hoivakodeissa onkin lähdetty yhdessä saattohoidon vapaaehtoisten kanssa kokeilemaan uudenlaisia kutsurinkejä.

Kuka kouluttaa jatkossa saattohoidon vapaaehtoisia hoivakoteihin?

Lohtua läsnäolosta -hankkeen päättyessä päättyvät myös hoivakodeissa toimivien saattohoidon vapaaehtoisten säännölliset koulutukset pääkaupunkiseudulla ja läntisellä Uudellamaalla. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa vastaavaa toimintaa jatkossa Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

– Yksi suurimmista huolenaiheistamme hankkeen päättyessä on, kuka kouluttaa jatkossa saattohoidon vapaaehtoisia täällä pääkaupunkiseudulla. Uusia vapaaehtoisia pitää kouluttaa säännöllisesti ja riittävän usein, jotta toiminta säilyisi vireänä ja vapaaehtoisia olisi riittävästi, sanoo Kristiina Niemelä.

Koulutusten järjestäminen on jatkossa aiempaa helpompaa, sillä Lohtua läsnäolosta -hankkeessa tuotetut koulutus- ja opasmateriaalit ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

Materiaalit sekä saattohoidon vapaaehtoisten kouluttamiseen että hoivakotien henkilökunnan valmentamiseen löytyvät verkosta

Lohtua läsnäolosta -arkistosivuilta ja

Duodecimin Terveysportista uudesta Vanhusten hoidon ja hoivan tietokannasta.

Kultakimpaleita ja aarteita

Hankkeen päättäjäisissä kiitettiin jokaista saattohoidon vapaaehtoisena toimivaa.

– Jokainen, joka haluaa vapaaehtoisena antaa aikaansa ja olla vierellä läsnä vanhuksen elämän viimeisinä aikoina, on kultakimpale ja aarre! On ollut suuri lahja saada kouluttaa näitä upeita ihmisiä ja kehittää tätä toimintaa yhdessä heidän kanssaan, kiittävät Kristiina Niemelä ja Ritva Pihlaja.

Tilaisuudessa jaettiin lisäksi tunnustus kolmelle henkilölle pitkäaikaisesta, luotettavasta ja sydämellisestä toiminnasta saattohoidon vapaaehtoisena hoivakodissa. Tunnustuksen saivat

Päivikki Pajulehto Vihdin Nummelasta,

Leila Saarela Vantaalta ja

Asta Tamminen Helsingistä.