pos-sro2-top4
pos-sro2-top5

Joka päivä huolta vailla

Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.”
Ps. 91:14–15

Heikkous on rasittavaa, joskus suorastaan raivostuttavaa. Miksi minä, kristitty, en osaa voittaa sitä tai pelkoani? En, vaikka rukoilen ja odotan Herran apua. Kun ahdistava tilanne on käsillä, pelkään niin kuin ennenkin ja arkailen kuin ei Jumalasta olisi tietoakaan. Surun lisäksi saapuu itseinho, ja katkeruus hiipii paidan sisään. Onko tätä todellakin kestettävä hautaan saakka? Eikö koskaan tule hetkeä, jolloin olisin rohkeamielinen ja peloton, kohtaisin ahdistavan kuin urhoollinen korpisoturi, taipumatta ja vakaana? Vai olisiko minun opittava pikemminkin olemaan vaatimatta sellaista, mihin en yksinkertaisesti kykene? Sulkeutuisin pelkoni kanssa Jeesuksen armolliseen syliin ja ottaisin vastaan vaikka peläten sen, mitä eteeni annetaan. Turvaisin lujasti hänen sanoihinsa, tarttuisin rohkeasti lupauksiin. Sillä pelkään tai en, hän on luvannut pelastaa minut, kun turvaan häneen ja tunnustan hänen nimeään.


Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

pos-sro2-right
  •  
  • Tykkää meistä Facebookissa!