Raamattu keskelle elämää blogi
Lauttasaaren seurakunnan johtoryhmä on kirkkoherra Kalle Kuusniemen johdolla päättänyt evätä Kansanlähetyksen ulkomaantyön johtajan, pastori Markus Alajoen esiintymisen Lauttasaaren kirkossa. Syynä on se, että pastori Alajoki edustaa kirkon perinteistä uskoa ja oppia. Ne, jotka jakavat Kansanlähetyksen tai Raamattuopiston uskonnäkemyksen, saavat seurakunnalta selkeän viestin: ette ole tervetulleita.
Moni on viime kuukausina julkisuudessa hyökännyt sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä lähtökohtaa vastaan, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi, ja että perhe on kristillinen yhteiskunnan perusyksikkö. Perinteisessä opetuksessa pysyviä moititaan irrallisten Raamatun jakeiden käyttämisestä.
Kirkko on kriisissä ja piispainkokouksen kanslian valmistelema esitysluonnos todistaa sen. Esitysluonnoksessa esitetään kirkkojärjestyksen muutosta, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen niin, että kirkossa olisi kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä. Kirkko, joka puhuu kahden totuuden mallista, on rikki. Mutta onneksi on eräs, joka voi sen korjata – Jeesus Kristus. Hänellä on korjaussarja, joka on Jumalan sana.
On asia, jota protestoin toistuvasti Jumalalle. Miksi on niin paljon helpompi tuhota kuin rakentaa? Hyvien asioiden rakentaminen vie usein vuosia, niiden tuhoaminen taas käy käden käänteessä. Se nähdään kirkkaasti taas aikamme sodissa: arvorakennus, jota on taitavin käsin vuosikaudet rakkaudella rakennettu, voidaan tuhota yhdessä silmänräpäyksessä ohjuksen täysosumalla. Sama pätee hengellisen työn kohdalla. Seurakunnan rakentaminen on vaikeampaa kuin palatsin. Ja silti on historiassa monta kertaa nähty, kuinka miekalla ja mahtikäskyillä on Herran huonetta hävitetty.
Jotkut tahot tahtoivat saada Messukylän kirkon avatuksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille. Seurakuntaneuvosto ei päässyt yksimielisyyteen, joten asia siirrettiin Tampereen tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Ja ovethan avattiin, ne suorastaan murrettiin auki, saranapuolelta, vastoin seurakunnan kirkkoherran tahtoa ja kirkon keskushallinnon omia puheita ja päätöksiä. Huomionarvoista on, että murtorautaa käytti, ei karhukopla, vaan kapituli.
Kuluva syksy on ollut poikkeuksellisen kuuman kirkollisen mediakirjoittelun aikaa. Herätysliikkeiden paikasta ja kirkon suunnasta on kirjoitettu paljon, samoin arkkipiispan roolista yhteiskunnallisena ja poliittisena vaikuttajana. Keskustelu ei osoita hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Uusimpana käänteenä kahden kirkkomme lähetysjärjestön, Kansanlähetyksen ja Evankeliumiyhdistyksen, asema kirkon lähetysjärjestöinä on uhattuna.
Viime viikkoina on lehdistössä riittänyt kuhinaa herätysliikkeiden ja kirkon suhteisiin liittyen. Pääosa keskustelusta on jäänyt pintakuohun tasolle. Kahdessa julkisessa ulostulossa on kuitenkin esitetty tärkeä kysymys: onko meidän kirkkomme Kristuksen kirkko? Vastaanpa nyt omalta osaltani, kun kerran kysytään.
Viime päivinä on mediassa kuohunut Inkerin kirkon pappisvihkimyksen tiimoilta. Tähän vihkimykseen osallistui myös Suomen Raamattuopiston vararehtori Veli-Matti Kujala, jota onnittelemme lämpimästi. Erityisesti arkkipiispa Tapio Luoma on esittänyt julkisuudessa kovia väitteitä tapahtumaan liittyen.
Timo Pöyhönen otti kipakasti kantaa pääkirjoitukseeni ja väitti minun vääristelleen tahallaan asioita. Selvennettäköön, että pääkirjoituksessani Raamattuopisto ei tahdo mustamaalata Hengen uudistus -liikettä, vaan Elämä -lehden päätoimittaja ihmettelee Crux -lehden artikkelin ”Uushenkisyys haastaa kirkkoa” kritiikitöntä asennetta uushenkisyyteen. Se on vähintäänkin hämmentävää.
Muutamaa viimeistä vuotta voisi kuvata pitkäksi paastonajaksi. Niukkuutta ja tummia värejä on ollut tarjolla. Paljon eristystä ja yksinäisyyttä koronavuosina, ahdinkoa ja huolta sodan varjon alla ja nyt taloudellista niukkuutta kovan inflaation, korkojen nousun ja kalliin sähkön sekä ruuan aikana.
- 1
- 2
- 3
- Seuraava »
