Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Ilm. 3:2.

Jumalan sydämen tahto on, että elämme syntien anteeksiantamuksen evankeliumista. Lepäämällä armon lupauksissa me ylistämme Herraamme kauneimmin. Sivupoluille johtavien ilmiöiden äärellä luterilainen kristikunta on ollut liian usein hiljaa. Ei ole tahdottu arvioida aikaa ja sen ilmiöitä. On varottu sammuttamasta mahdollisia Jumalan tulia, mutta samalla on jätetty lauma vaille suojaa. Hurskaalta näyttävä ei ole läheskään aina kristillistä. Oleellista on kysyä, sidotaanko ihmisiä toisiin ihmisiin vai Kristukseen? Ohjataanko heitä sanan pohjalle vai kokemusten pohjalle? Opetetaanko elävän uskon olevan näkemistä ja merkkejä vai synnin ja armon syventyvää tuntemista? Jos ihmisen varaan rakennetaan, Vapahtaja kaventuu omien tarpeittemme palvelijaksi.