Kun fariseuksiin kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien  seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Mark. 2:16–17.

Jeesuksen persoonaan kätkeytyi käsittämätön vetovoima. Vapahtaja saapui opetuslasten luo yksitellen ja sanoi: ”Seuraa minua.” Samassa he jo jättivät isiensä ammatin, monen sukupolven saatossa perimänsä elämäntehtävän ja lähtivät Jeesuksen seuraan. Ja kun Herramme kulki ja opetti, hän pysähtyi usein toisten puheista välittämättä niiden kohdalla, joita muut eivät tahtoneet nähdä tai kohdata. Kun sairaat leimattiin syyllisiksi, tavalliset ihmiset syntisiksi ja uskonnollisesti puutteelliset saastaisiksi, niin Jeesus oli heidän keskellään kuin kotonaan, kuin omiensa luona. Hän ei karttanut ketään, hän ei lajitellut ihmisiä onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin. Hän ei asettanut ihmisiä kategorioihin, niin kuin me muut teemme. Jeesus kohtasi rakastaen jokaisen ja katsoi heitä tekijän silmin. Hän palautti ihmisille heidän arvonsa.