Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo.” He sanoivat: ”Hyvä on,
tee niin.” Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!” 1. Moos. 18:4–6.

Olkoon kotimme kristitty koti niin perheenjäsenille kuin jokaiselle vieraalle. Olkoon se Abrahamin kodin
tavoin virkistävä lepopaikka. Olkoon se voimien keräämisen paikka, hyvän olon paikka, rakkauden ja yhteyden paikka. Sellainen, jossa voi rentoutua kuin Mamren tammiston puiden varjossa. Leväten, jotta voisi jatkaa taas matkaa virkistyneenä. Vieraanvaraisuudessa ja ystävyydessä on jotakin syvästi kristillistä ja samalla syvästi inhimillistä. Herramme mielen mukaista. Kodissa, jossa saa levätä ja elää hyväksyttynä, on jo häivähdys taivaasta. Siellä psalminlaulajan sanoin Jumala ”levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa”. (Ps. 91:4,9.)