Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2. Kor. 5:21.

Kysymys syntien anteeksisaamisesta on vaikea asia nuorelle kristitylle. Jos ei ole kokenut polttavaa synnintuntoa ja sitten synninpäästön tuomaa vapautumisen iloa, voi pitää itseään huonona kristittynä. Jotakin oleellista tuntuu puuttuvan eikä voi olla siten varma, onko osallinen anteeksiantamuksesta. Armon polun pää voi kuitenkin avautua sanan lupauksista, kuten tästä: ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Apt. 10:43). Riittää siis, että uskoo Jeesukseen, turvautuu häneen, huutaa häntä avukseen,
silloin on jo osallinen syntien anteeksiantamuksesta – oli erityisiä vapautumisen tunnekokemuksia tai ei. Synnin ja armon tunto kyllä syvenee iän myötä; siitä ei yhdenkään Jumalan sanaa lukevan kristityn tarvitse olla huolissaan.