”Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen.” Tähän minä heräsin. Minä katselin ympärilleni. Olin nähnyt suotuisan unen. Jer. 31:25–26.

Kukaan ei jaksa elää vaatimusten sävyttämästä uskosta. Kun uskot riittävän vahvasti, tavoitat taivaan. Kelpaat, kun elämäsi on hurskaan harmonista. Jumalan lupaukset eivät onneksi katsele kohteensa laatua, vaan Jumalan suuruutta. Siksi laulamme virressä: ”Vain kuolemas on turvani, / veresi puhtauteni, / vapauteni vaivas. / Kuoleman vangit lunastit, / Jumalan kanssa sovitit, / aukeni rauhan taivas (VK 316). Ristin sovituksen vuoksi saamme olla Jeesuksen omia. Jos
kelpaisimme vasta silloin, kun elämämme on täydellistä, emme voisi olla koskaan lapsia, ainoastaan orjia. Herra itse tulee onneksi lähelle ja lupaa juottaa janoiset ja ruokkia nääntyneet. Armo on kuin suotuisa uni ja samalla täyttä totta. Armon syliin saamme kuvitelluista pyhyyksistämmekin laskeutua.