Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room. 15:7.

Etsimme hyväksyntää oudoilla tavoilla. Olemme valmiit tekemään sen eteen lähes mitä tahansa. Sillä tiedämme kokemuksesta, miltä tuntuu selän kääntäminen. Emme tahdo joutua sellaisen kohteeksi. Ihmisen sisäänrakennettu tarve on tulla rakastetuksi ja hyväksytyiksi omana itsenään. Tulla osaksi yhteisöä ”muuttamatta, syyttämättä”, niin kuin runoilija muotoilee. Kaipaamme toisten rakastavaa katsetta. Rakkauden janossa on myös Jumalan janoa. Siinä on muistutus: Kerran perillä uskomme muuttuu täydellisen rakkauden näkemiseksi, mitään ei silloin enää puutu, mitään emme kaipaa enää lisää. Tähän elämään kuuluu kuitenkin vielä Herramme käsky, että rakastamme toisiamme ja pidämme toisistamme huolta. Ettemme käännä selkäämme tarvitsevalle, emmekä kiellä rakkauttamme janoiselta. Käsky rakastaa, koska meitä on rakastettu.