Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä

Kaksi tunnettua kristittyä vedettiin oikeuteen puheistaan. Syyttäjän mukaan he puhuivat asioita, jotka oikeusviranomaisen mukaan olivat kiellettyjä ja yhteiskunnan normien mukaan sopimattomia. Näiden tunnettujen kristittyjen puolustuspuheenvuoro oli varsin lyhyt. Tässä se on kokonaisuudessaan:

"Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi johdattaakseen Israelin kääntymykseen ja antaakseen sille synnit anteeksi. Me olemme kaiken tämän todistajat -- samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat.”

Näiden tunnettujen kristittyjen nimi ei ollut Päivi ja Juhana, vaan Pietari ja Johannes. Eikä kaupunkina ollut Helsinki, vaan Jerusalem. Kyseinen oikeudenkäynti päättyi syytettyjen kannalta hyvin. Viisas rabbi Gamaliel kannatti vapauttavaa tuomiota, ja niin apostolit pääsivät pälkähästä. Uhkaavan kuolemantuomion sijasta tuli raippoja ja käsky pitää suunsa kiinni. Kuvaus löytyy apostolien tekojen viidennestä luvusta.

Tänä keväänä punnitaan, kuinka Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan tapauksessa käy. Tuomiolla ei ole (nytkään) vain kaksi yksittäistä kristittyä, vaan oikeastaan Suomen laaja uskonnonvapaus. Syyttäjän mukaan jokaisella on oikeus ajatella ja uskoa, mitä haluaa – mutta ei välttämättä sanoa sitä ääneen. Syyttäjän mukaan oikeutta ilmaista uskonnollinen vakaumus voidaan rajoittaa.

Syyttäjän käsitys uskonnonvapaudesta ei ole uskonnonvapautta. Jopa kristittyjen vainoista tunnetussa Neuvostoliitossa oli tämä sama päänsisäinen oikeus uskoa – kunhan usko ei näkynyt arjen sanoissa tai teoissa. Todellinen uskonnonvapaus edellyttää, että ihmisellä on oltava oikeus tunnustaa uskoaan, elää sen mukaan ja kehottaa muitakin elämään niin. Ja tässä vapaudessa tulemme pysymään, olipa hinta sitten halpa tai kallis, sillä ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Uskonnonvapautta on joskus toki rajoitettava – silloin kun jonkun uskonnollinen toiminta aiheuttaa vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan. Mutta siitä ei nyt ole todellakaan kysymys.

Toinen kummallinen seikka oikeudenkäynnissä on joidenkin syytteiden käsittämättömyys. Ne kertovat nopeasti heikentyneestä kristinuskon tuntemuksesta maassamme. Näihin väitteisiin kuuluu syyte, että Räsäsen mukaan vain jotkut ihmiset olisivat luonnostaan syntisiä. Samoin hullunkurinen ajatus siitä, etteivät homoseksuaalit olisi Jumalan luomia, tai että ihmiset on luotu eriarvoisiksi. Pahinta olisi, jos Räsänen tulisi tuomituksi väärien syytösten ja oikeuslaitoksen heikon uskonnonlukutaidon takia. Oikeudenkäynnissä on pelottavasti poliittisia piirteitä.

Kirkollisten ulostulojen Pilatustakin nopeampi käsienpesu asiassa yllättää myös. On haluttu luoda kuva, että Räsänen ja Pohjola edustavat jotakin radikaalia ääritulkintaa. Näin ei tietenkään ole. Vilkaisu minkä tahansa isomman kirkkokunnan laajempaan katekismukseen osoittaisi, että syytteen alla oleva opetus on paitsi hyvin Raamatulla perusteltua, myös kristillisen opetuksen valtavirtaa parin vuosituhannen ajalta.

Toinen juttu sitten on, ettei myötätuntoa, empatiaa ja kunnioitusta lähimmäisiä kohtaan koskaan ole tarpeeksi. Totuudesta emme voi tinkiä, ja ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Se on selvä ja siitä pidämme kiinni nyt ja jatkossakin. Siitä huolimatta toivon, että armahdettuina syntisinä suhtaudumme arjessa toisin uskoviin, seksuaalivähemmistöihin ja hengellisiin kiistakumppaneihimme samalla rakkaudella ja kunnioituksella, kuin suhtaudumme omiin veljiimme, sisariimme tai lapsiimme.