Kysy Eerolta

Vastaus: Kristityillä on erilaisia tulkintoja kasteesta. Yksi kaste riittää. Jos se kerran on Jumalan teko, se ei vanhene, vaikka ihminen ei heti uskoisikaan. Siis lapsena saatu kaste on riittävä ja uskoessaan Jeesukseen kastettu on pelastettu.

Mitä kasteessa tarkkaan ottaen tapahtuu, on salaisuus. Raamattu puhuu selvästi kasteesta Pyhän Hengen saamisena (esim. Ap.t. 2:38), joten siihen on paras uskoa. Jos aikuinen tarvitsee kasteen ja uskon pelastuakseen, ei kai lapsillekaan voi olla muuta tietä. Siksi on oikein kristityssä perheessä kastaa lapsi jo pienenä, koska lapsi voi lapsen lailla uskoa vaikka kuinka pienenä. Kaste ei ole ymmärryksen vaan vastaanottamisen asia. Sitä paitsi kastamme lapsen siksi, että hän on perisynnin alainen ja tarvitsee pelastusta.

Melkoinen osa kristikuntaa ajattelee tästä toisin. Hekin ovat aivan oikeita kristittyjä ja menemme samaan taivaaseen.

Vastaus: Mietiskely ei ole väärin, se kuuluu Jumalan luoman ihmisen erityislaatuun. Meille on annettu järki, jolla voimme pohtia ja yrittää ymmärtää itseämme, maailmaa ja Jumalaa. Viimeksi mainitun suhteen meille jää paljon avoimia kysymyksiä. Jos ei näin olisi, Jumala ei olisi Jumala.

Miksi Jumala siis loi elämän ja ihmiset? Ehkäpä siksi että hän halusi luoda olennon, jonka kanssa hän voisi kommunikoida. Hän loi ihmisen rakkautensa kohteeksi. Syntiinlankeemus rikkoi jotain tästä yhteydestä, ja Jumalan Poika lähetettiin korjaaman tätä säröä. Uskomalla Jeesukseen jotain alkuperäisestä yhteydestä palautuu.  Eero Junkkaala

Vastaus: Tähän on vaikea antaa varmaa vastausta. En usko, että kiitosrukouksen laittaminen on syy ongelman palautumiseen. Jumalan kiittäminen on aina oikein. On vain niin, että joskus esirukous johtaa asioiden pysyvään korjaantumiseen, joskus tilapäiseen korjaantumiseen ja joskus vastausta ei lainkaan tule.

Pyytäminen ja kiittäminen kuuluvat meille, vastauksen antaminen kuuluu Jumalalle.

Jos joku ryhtyy ”kerskumaan” rukousvastauksella, silloin Jumalan hienovarainen huomautus voi olla vaivan palautuminen, mutta en usko, että sinun kohdallasi on tästä kysymys.  Eero Junkkaala

Vastaus: Sain radioraamattupiirille lähettämäsi kysymyksen, joka koski kuoleman jälkeisiä tapahtumia. Kerron tässä, mitä tarkoitin ohjelmassa ja miten itse näen nämä asiat.

Kiitos hyvästä kysymyksestä. Tämä asia askarruttaa ihmisiä paljon, sillä jokainen jolta joku läheinen on kuollut, miettii, missä tämä nyt on ja mitä näistä asioista voidaan tietää. Jotkut kristityt ja kristilliset suuntaukset pitävät tärkeänä, että kuoleman jälkeisistä tapahtumista muodostetaan selvä tapahtumien kulku. Raamattu kuvaa tuonpuoleisia asioita hyvin monin erilaisin symbolisin ilmauksin, eikä niitä muulla tavoin voida kuvatakaan, koska tuonpuoleisuus ei alistu tämänpuoleisten termien käyttämiselle. Millaista taivaassa on, on mahdotonta sanoa muutoinkin kuin joidenkin hapuilevien sanojen tai negaatioiden (mitä siellä ei ole) kautta.

Tätä taustaa vasten ymmärrän Raamatun puheen kuolemasta unena. Tätä kuvaa todellakin käytetään usein, koska se on luonnollinen tapa sanoa, että ihminen joka ei enää ole elossa, eikä siis hereillä, nukkuu. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että hän oikeasti kuoltuaan on nukuksissa ties kuinka kauan ja että kaikki kuolleet edelleen nukkuvat jossain ja vasta joskus tulevaisuudessa heräävät unestaan, ei ole lainkaan selvää. Poisnukkuneet rakkaamme eivät siis olisi vielä taivaassa, ainakaan hereillä. Kyllä Raamatun mukaan voidaan näin ajatella, mutta minusta se ei ole lainkaan välttämätön tai edes oikea tapa ajatella. Luukkaan evankeliumin 16. luvun mukaan kuolleet ovat heti tietoisessa tilassa (Luuk. 16:19-31) ja Paavali puhuu Kristuksen näkemisestä kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13:12).

Pidän siis tätä nukkumistermiä kuvaannollisena ilmaisuna, joka ei kerro mitään siitä todellisesta tilasta, jossa Jeesukseen uskossa kuolleet nyt ovat. En sano, ovatko he hereillä vai nukkumassa, mutta sanon, että he ovat perillä Jeesuksen luona ja se riittää minulle. Mielestäni spekulointi heidän olemuksestaan tai valveilla olostaan on yritys tunkeutua alueelle, jossa meidän sanamme loppuvat.

Kyllä minä hautaan siunatessani luen yllä mainitut sanat. En silti ajattele, että vainaja lähti nyt ehkä sadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi nukkumaan, vaan että hän - mikäli kuoli uskossa Jeesukseen - meni kohtaamaan Vapahtajansa ja voi nyt iloita taivaan ihanuudesta.

Kiitos siis kysymyksestäsi, jota monet pohtivat. Voita aivan hyvin ajatella tästä eri tavoin kuin minä olen tässä kirjoittanut. Tämä ei ole mikään kristinuskon ydinkohta, jonka mukaan pitäisi ajatella toiset oikeaoppisiksi ja toiset vääräoppisiksi. Kristikunta on aina ymmärtänyt, että tuonpuoleiset asiat on jätetty meiltä salatuiksi ja perille päästyämme vasta ymmärrämme, miten asiat ovat.

Ystävällisin terveisin Eero

Vastaus: Kysymys ns. tuhatvuotisesta valtakunnasta kuuluu oppeihin, joista kristikunnalla on monenlaisia erilaisia käsityksiä. Sana ’tuhat vuotta’ esiintyy ainoastaan Ilmestyskirjan 20. luvussa. Usein ajatellaan, että monet Vanhassa testamentissa esiintyvät kuvaukset liittyisivät samaan asiaan (esim. Jes. 11:6-10 ja Sak. 14:16-21).

Päätulkinnat tuhatvuotisesta valtakunnasta ovat: 1) Maan päälle tulee tällainen valtakunta ennen Jeesuksen tuloa, 2) kyse on Jeesuksen tulon jälkeisestä rauhan ajasta, 3) näissä VT:n kuvissa on kyse taivaasta tai 4) elämme sitä aikaa nyt. Kaikissa tulkinnoissa on suuria ongelmia. Ykkönen on selvästi epäraamatullinen. Jos kakkonen on oikea tulkinta, silloin on kyse jostain sellaisesta, joka kuuluu tuonpuoleisuuteen ja jonne meidän sanamme - aika aikamäärämme - eivät enää todellisuudessa ulotu. Taivaskuvaus voisi olla oikea VT:n teksteihin, vaikka kaikki ei siellä suinkaan sovi siihen. Eihän taivaassa kukaan enää kuole. Niinpä saattaisin kallistua nelosvaihtoehtoon, vaikka sekin on hankala. Saatanan ylivalta olisi jo Golgatalle sidottu ja vaikka emme elä paratiisimaisissa oloissa, Jumalan valtakunta on kuitenkin keskellämme.

Kristikunnassa on yleensä ajateltu, että tuhatvuotisesta valtakunnasta ei pidä muodostaa mitään erityistä opinkohtaa, eikä tehdä kysymystä, jolla jaotellaan eri tavoin ajattelevia kristittyjä, vaikka näin kyllä tapahtuukin. Jääköön asia Jumalan salaisuudeksi, joka perillä meille avautuu.

Eero

Vastaus: Raamatun mukaan ihminen on ikuisuusolento, joten elämän päätös ei ole kaiken loppu. Kuoleman jälkeisen elämän vaihtoehdot ovat taivas ja kadotus. Emme tiedä kenenkään ikuista kohtaloa, mutta voimme jättää omaisemme hyvän Jumalan haltuun. Monet niistäkin jotka eivät täällä ole olleet tunnettuja kristillisestä elämästään, ovat voineet salaisesti tai viimeisillä hetkillään huutaa Jeesusta avuksi.

Kuvatessaan ikuista elämää Raamattu joutuu käyttämään kuvakieltä, koska sanat ovat riittämättömiä kertomaan tuonpuoleisuudesta. Jotkut tekstit puhuvat kuoleman uneen nukkumisesta (esim. 1. Tess. 4:13), toisten mukaan olemme heti paratiisissa (Luuk. 23:43). Erään vertauksen mukaan ennen lopullista taivaaseen pääsyä olisi jonkinlainen välitila (Luuk. 16:19-31).

Koska kaikki nämä ovat kuvia asioista, joita kieli ei riitä kertomaan, mielestäni on turvallisinta pysyä yksikertaisissa tosiasioissa. Jeesukseen uskova pääsee katsomaan uskonsa kohdetta ”kasvoista kasvoihin” (1. Kor. 13:13). Tämän elämän jälkeen hän on perillä taivaassa. Jos siinä on joku porstua ennen varsinaiseen saliin menemistä, niin sillä ei meidän kannaltamme ole merkitystä. Eihän siellä ole aikaakaan kuten täällä. Tuota perille pääsemistä on yritetty kuvata monin eri tavoin. On helpompi sanoa, mitä siellä ei ole kuin mitä siellä on. Siellä ei ole nälkä eikä jano ja kaikki kyyneleet on pyyhitty pois (Ilm. 7:16-17). Siellä on täydellinen yhteys Jumalaan, joka on rakkaus.

Kristilliseen uskoomme kuuluu oppi ruumiin ylösnousemuksesta. Vaikka emme käsitä, miten se tapahtuu, uskomme, että se tapahtuu. Sen sanoma on ainakin siinä, että tietoisuutemme säilyy tuonpuoleisuudessa. Vaikka tämä ruumis maatuu, ylösnousemusruumis on jotain samaa ja kuitenkin aivan uusi. Tätä havainnollistaa vertaus siemenestä ja kasvista. Siemenen täytyy kuolla, jotta kasvi voisi syntyä (1. Kor. 15:35-58).

Ihmismieli haluaisi näistä asioista tarkempaa selvitystä. Omassa pienessä päässämme mietimme, millaista elämä on, kun kaikki on hyvin, mitään ei puutu, eikä aika lopu koskaan. Loppumaton Jumalan ylistäminenkin tuntuisi pitkäveteiseltä. Kuvitelmamme saattavat pikemmin ahdistaa kuin rohkaista, koska mittaamme asioita ainoastaan omilla maallisilla mittareillamme. Siksi Raamatun niukat ilmaisut ovat viisautta. On koetettava jättää poisnukkuneet omaisemme yksinkertaisesti Jumalan haltuun. Jumala on säätänyt elämän tietyn mittaiseksi. Kun tuo mitta on täysi, hän kutsuu omansa luokseen. Siellä kaikki on ainakin parempaa kuin täällä.

Eero

Vastaus: Fariseukset olivat hurskaita juutalaisia, jotka pyrkivät ottamaan Raamattunsa (=Vanhan testamentin) vakavasti ja elämään sen mukaan. He olivat niitä juutalaisia, jotka vastustivat maallistumista ja pyrkivät pitämään oikeaa, Jumalan tahdon mukaista elämää esillä. Jeesus moitti heitä siitä, että käskyjen ja kieltojen pitäminen oli heille kuitenkin usein tärkeämpää kuin todellinen Jumalan seuraaminen ja ihmisistä välittäminen. He olivat laatineet Jumalan käskyjen lisäksi omia lisäkäskyjä turvatakseen näiden pitämisen. Varsinainen ongelma suhteessa Jeesukseen oli, että he eivät tunnistaneet hänessä Kirjoitusten lupaamaa Messiasta. Kirjanoppineet olivat ammatikseen kirjoituksia tutkivia ja niitä opettavia.

Nykyään ei fariseuksia ja kirjanoppineita samassa mielessä enää ole, mutta tämän päivän ortodoksijuutalaisuus muistuttaa monissa piirteissään noita Jeesuksen ajan ryhmiä. Ortodoksijuutalaiset ovat juutalaisuuden jyrkkä uskonnollinen haara, joka korostaa äärimmilleen vietyä juutalaissuden tulkintaa ja on kehittänyt paljon erilaisia lisäsäädöksiä, joita Raamatussa ei ole. Heidät tunnistaa katukuvassa mustasta pitkästä takista ja hiuskiehkuroista. Tunnusomaista ovat myös kosher-ruokasäädökset, jossa liha- ja maitotuotteita ei voi syödä samoista astioista. Ortodoksijuutalaisuus vastustaa voimakkaasti kristinuskoa ja kieltää Uuden testamentin lukemisen. Nykyään myös tästä ryhmästä on kuitenkin tullut ihmisiä Jeesukseen uskovaksi. Eero

Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi. Se on moniulotteinen. Tähän aihepiiriin kietoutuu moni kristinuskon ydinasia;  käsityksemme Jumalasta, itsestämme, kristityn kärsimyksestä, johdatuksesta. Rajaat kysymyksesi näkyihin, enneuniin ja armolahjoihin.

Ihme kuuluu  kristinuskoon aivan oleellisena osana. Raamattuteologien piirissä vallitsee yksimielisyys siitä, että esim. parantamisen armolahjat olivat hyvin yleisiä apostolisena aikana. Joidenkuiden  teologien  mielestä  ihmeiden aika varsinaisesti on ohi.  Ihmeillä oli tehtävänsä alkuaikoina mutta tänään Jumala parantaa lääketieteen avulla.  Jotkut väittävät että Jeesus tarkoitti tuon tehtävän vain 12 apostolille ja 70 ensimmäiselle opetuslapselle.  Heidän kuoltuaan erityistehtävä  loppui siihen. Tätä vastaan puhuu kuitenkin Markuksen loppuluvun loppujakeet. ..”nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”…

Olipa kyseessä jakeiden myöhempi lisäys tai ei, käsitystä vastaan puhuvat myös monet muut kirjoitukset. Apostolien teot kertovat näistä vaikutuksista. Paavali toimitti tehtävänsä ihmeillä ja merkeillä vahvistettuna ja kirjeissään hän katsoo parantamisen armolahjat kuuluvaksi seurakunnan normaaliin elämään. Lisäksi Jaakob suosittaa että seurakunnan tulee rukoilla sairasten puolesta. Myös kirkkohistoria kertoo parantumisihmeitä tapahtuneen; Martti Luther mm. kertoo rukoilleensa Melanchthonin,  Mykoniuksen ja oman vaimonsa  Käthen kuoleman kidasta. Myös nykykristityt todistavat kokeneensa parantumisia.

Näyt, enneunet ja armolahjat ovat mahdollisia Jumalan seurakunnassa. Armolahjoja on jokaisella kristityllä, Pyhä Henki jakaa ne niin kuin hyväksi näkee seurakunnan yhteiseksi hyödyksi. Armolahjoja jopa kehoitetaan pyytämään. Näkyihin, enneuniin ja armolahjoihin liittyy monia huomionarvoisia seikkoja. Se, minkälaisen opetuksen piirissä olemme olleet (kunnian teologia – ristin teologia), vaikuttaa lähtökohtaisesti odotuksiimme ja tapaamme katsoa asioita. Näyt, enneunet ja armolahjat voivat myös olla ”vääriä”, henkilö voi toimia sielullisesti tai Pyhä Henki ei toimi hänen kauttaan. Arviointi näissä asioissa on siksi tärkeää. Moni vilpitön kristitty tahtoo sydämestään elää Jumalan tahdon mukaan ja etsii elämän kipeissä kysymyksissä ja tilanteissa hyvän Jumalan johdatusta. Toisinaan on kuitenkin vaikea tietää, mikä Jumalan tahto on missäkin asiassa ja milloin Jumala toimii ja milloin toimii ihminen itse tai peräti eksyttäjä.

Mainitsemissasi kolmessa asiassa pätevät tietyt arviointiperusteet.

Yksi asia on varma. Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pääsevän hänen yhteyteensä ja iankaikkiseen elämään. Joh 3:16: ”Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Jumala myös toivoo että elämme hänen sanansa mukaan.  Kymmenessä käskyssä meille piirretään  elämänohjeet jotka suojelevat. Ne myös osoittavat, että kun emme pysty niitä pitämään, tarvitsemme Jeesuksen turvaksemme, sillä hän on ainut joka pystyi käskyt pitämään ja viattomana kuoli puolestamme täydellisenä uhrina, jotta meillä olisi elämä.

Kun arvioimme näkyjä, enneunia ja erilaisia armolahjoja, tärkein arviointiperuste on Raamatun sana. Onko ilmoitettu asia ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa? Toteutuuko siinä  ns. kultainen sääntö, saammeko kenties tukea jonkun Raamatun henkilön elämäkerrasta? On hyvä rukoilla Jumalaa vahvistamaan sanansa, sen mikä todella on häneltä. Ei meillä ole sellainen Jumala joka jättäisi lapsensa hätääntyneenä pohtimaan omia tai toisen ajatuksia, unia tai näkyjä ja epätoivoisena miettimään, mikä on Jumalan tahto. Raamattu kertoo henkilöistä jotka ovat saaneet unessa Jumalalta ohjeita, toisaalla se varoittaa: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Älkää antako keskuudessanne olevien profeettojen ja ennustajien pettää itseänne! Älkää uskoko unia, joita he teille kertovat. Silkkaa valhetta he julistavat teille minun nimissäni, en minä ole heitä lähettänyt, sanoo Herra.” Jer 29:8-9. Kuitenkin Raamattu myös lupaa henkensä toimivan oikein: ” Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.” Joel3:1. Miten siis arvioida näitä asioita? Ajattelen, että näyt ja enneunet eivät ole Jumalan ensisijainen tapa puhua meille, vaan hän puhuu meille erityisesti sanassaan. Se on suuri ihme.

Wislöff neuvoo: ”Varo kuuntelemasta sisäisiä ääniä. Jos Jumalalla on sinulle jotakin suoranaista sanottavaa tällä tavoin, tietää hän kyllä, kuinka päästä puheisiin kanssasi. Eikä silloin ole epäilystäkään: Nyt puhuu Jumala!”  C.O.Rosenius, joka on kirjoittanut monen rakastaman hartauskirjan Elämän leipää, puolestaan kirjoittaa: ”Sisäisen valon tulee aina pitää yhtä Raamatun yksinkertaisen sanan kanssa, ja se on sen mukaisesti koeteltava.”

Tietä eteenpäin on turvallista etsiä Raamatusta, rukouksesta, keskustelusta ystävien kanssa. Profetian armolahjan ollessa kyseessä on tärkeää saada ainakin kaksi samansisältöistä, toisistaan riippumatonta profetiaa. Senkin jälkeen pitää itse päättää mitä sanoman kanssa tekee ja ottaa siitä vastuu. Vastuu elämän ratkaisuista on aina ihmisellä itsellään.

Meidän ei tarvitse olla huolissamme. Jumala on Isämme, joka pitää huolen lapsistaan. Jesajan kirjan luvussa 42:16 hän lupaa: ”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, heille tietymättömiä polkuja minä heitä kuljetan. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä jätä tekemättä.” Tässä Jumala lupaa taluttaa meitä niin kuin sokeaa talutetaan, eli hän on ihan liki ja lähellä. Hän taluttaa meitä kädestä pitäen.

Jos tahdot lukea Pyhästä Hengestä ja armolahjoista lisää, mainitsen kaksi kirjaa joista voisi olla apua. V.C.Pfitzner, Pyhä Henki ja armolahjat, Frederick Dale Bruner, Pyhän Hengen lahja.  Aino

Vastaus: Eivät rukousliinat ole höpöjuttuja, kun Raamattukin niistä puhuu. Taisimme vain todeta että asiaan liittyy meidän rajallisten ja langenneiden ihmisten käytössä monenlaisia väärinkäytön riskejä, joissa huomio menee itse liinoihin (ja niiden käyttäjään) Jeesuksen sijasta. Hän yksin voi  –  ilman liinoja ja liinojen kanssa – parantaa, milloin se on hänen tahtonsa ja suunnitelmansa.

Niin öljyllä voitelu kuin rukousliinatkin ovat aivan mahdollisia välineitä rukouksen tukena, kun pyydämme Jumalaa siunaamaan tai parantamaan.

Hän on sitten se, joka siunaa ja parantaa. Näin ajatellen eivät öljy tai liinat ole Jumalan työn esteenä vaan mahdollisina välikappaleina ottaa vastaan se, mitä hän rakkaudessaan antaa. Erkki

Vastaus: Markuksessa on kyse miehestä, joka toimi Jeesuksen nimessä ja siis samassa hengessä Jeesuksen kanssa, vaikka ei kulkenutkaan samoja polkuja opastuslasten joukossa. Apt. 19 taas näyttää siltä, että miehillä oli oma ”bisneksensä”, jossa he ottivat Jeesuksen nimen mukaan muiden manaamisvälineidensä päälle. He eivät siis toimineet  Jeesuksen nimessä, vaan käyttivät hyväkseen Jeesuksen nimeä (lopulta omaksi vahingokseen). Aika ohut raja näiden välillä näyttää olevan, mutta ymmärtäisin tällä tavoin eron näiden kahden eri tilanteen välillä. Varmaan tässäkin pätee se, että ”hedelmistään puu tunnetaan.” Jeesuksen sanoissa Markuksen evankeliumissa ydin taisi sittenkin olla (henkien karkottamisesta opettamisen sijasta) siinä, että hän tällä lausunnollaan torjui opetuslasten pyrkimyksen omia itselleen Jeesuksen nimen ja eristyä omaan sisäpiiriinsä. Sama taipumus seuraa edelleen uskovien joukkoja. ”Vain meillä on oikea Jeesus”. ”Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.” Voisimmekohan me kristitytkin ajatella niin toisistamme. Erkki

Vastaus: Siellä, missä ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, Pyhä Henki toimii hänen sydämessään ja tekee hänen sisimpänsä kodiksi Herralle. Siinä on suurinta Hengen täyteyttä, että ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen. Raamattu puhuu lisäksi monissa kohdin erityisestä Hengellä täyttymisestä. Paavali opettaa, että kristittyjen tulisi "juopumisen sijasta antaa Hengen täyttää itsensä" (Ef 5:18). Näillä näyttäisi siis olevan jotakin yhteistä keskenään. Ainakin molemmat saavat laulamaan. Jälkimmäisessä, Hengen täyteydessä vain ilo voi jatkua vielä seuraavanakin aamuna pääkivun sijasta. Kyse Hengellä täyttymisestä on siis ilosta ja kiitoksesta Jeesuksen omana. Kun kokoonnumme yhteen, laulamme hengellisiä lauluja ja tutkimme Sanaa, saa Pyhä Henki tilaa valloittaa sisintämme ja täyttää meitä ilolla pelastuksesta. Välillä saattaa yksinkin Sanaa lukiessa ja/tai luonnon kauneudesta huumaantuneena kokea, että Hengen ilo virtailee sisimmässä. Tällaiset Hengen täyteyden hetket ovat kuitenkin kuin lisälahjaa sille pelastuksen perustukselle, joka on Hengen tärkein työ ihmisen sisimmässä. Siksi kristitty saa allapäin ja murhemielinkin luottaa olevansa Pyhän Hengen työn alla ja saavansa kuulua kokonaan Jeesukselle. Hengen täyteys on Isän lahjaa lapselleen. Isän rakkaus on kuitenkin yhtä totta siinäkin arjessa, jossa tuntuu, että vain murheet täyttävät sisintä ja Hengen ilo virtailee jossain ihan muualla. Erkki

Vastaus: Tässä näyttäisi olevan kaksi perimätietoa Juudaksen kuolemasta eikä niitä ole aivan yksinkertaista sovittaa yhteen kertomaan tuosta surullisesta tapahtumasta. Se on ollut järkytys varhaiselle seurakunnalle ja kaksi saman tapahtuman taltioinutta lähdettä kertoo yksityiskohdat eri tavoin.

On mahdollista. että Juudaksen kuolemasta ei ollut aivan tarkkaa tietoa ja että se tapahtui "epämääräisissä olosuhteissa", kun silminnäkijää ei ollut. Siksi on mahdollista, että tiedot järkyttävästä tapahtumasta lähtivät kulkemaan kahta eri linjaa. Raamattu on ihmisten kirjoittama Jumalan viesti. Tässäkin se näkyy.

Toki on mahdollista ajatella niin, että Juudas hirttäytyi kavallusrahoillaan ostamallaan maatilkulla ja oli löytöhetkellä pudonnut maahan, niin että sisuskalutkin olivat purkautuneet ulos. Maapala on nimittäin epäilemättä ollut syrjäinen ja autio - muukalaisten hautausmaa kun oli. Tragedian suuruutta opetuslapsille ei tämä kahden version rinnakkaisuus lainkaan vähennä. Heille Juudaksen luopuminen Jeesuksesta ja tuhoutuminen tällä tavalla oli hyvin kipeää. Siksi on ymmärrettävissä, että Juudas vielä palaa näin näkyvästi varhaisen kirkon historiaan.

Erkki

Vastaus:

Olemme kysyjän kanssa yhtä mieltä pääasiasta: Jeesus on kuollut syntiemme vuoksi, mutta ylösnoussut ja tänään elää. Sen sijaan hän lähtee liikaa saivartelemaan Jeesuksen haudassaolon pituutta. Kuulen aika usein saman väitteen, joka perustuu pääasiassa Jeesuksen omaan mainintaan, että hän Joonan tavoin on haudassa "kolme päivää ja kolme yötä". Niinpä monet ajattelevat, että perinteinen käsitys Jeesuksen kuolemasta perjantaina ja ylösnousemuksesta sunnuntaiaamuna ei olisi oikea. Tästähän ei synny millään tavoin kolmea yötä eikä kolmea kokonaista päivääkään.

Evankeliumikertomuksista käy kuitenkin yksiselitteisesti ilmi, että Jeesus kuoli sapatin aattona ja nousi kuolleista sapatin jälkeisenä päivänä. Tällä perusteella kristityt ovat aina ymmärtäneet, että perjantai on kuolinpäivä ja sunnuntai ylösnousemuksen päivä. Tässä ei ole mitään ongelmaa, jos tulkitsemme Joonaan liittyvän lausuman sanonnaksi, joka tarkoittaa "kolmen päivän aikana". Kalenteriselitykset useasta sapatista ovat keinotekoisia yrityksiä selvitä itse rakennetusta ongelmasta. Raamattua ei pidä tulkita "ylikirjaimellisesti" vaan sen omien tarkoitusperien mukaisesti. Kristillinen kirkko on tuntenut sapatinviettosäädökset ja Joonaan liittyvän sanonnan viettäessään pääsiäistä nykyisen käytäntömme mukaisesti.Eero

Vastaus:

Ehkäpä käärme oli siitä syystä nostettu tangon nokkaan, että "vaimon siemen polkee rikki käärmeen pään" (1. Moos. 3:15). Pronssinen käärme tangon päästä antoi myös kajastuksen ristin muodosta, jollaisena tämä Mooseksen merkki on joskus kuvattu. Tällainen taideteos on myös Nebon vuorella, paikalla josta Mooses sai katsella luvattua maata. Käärme on todellakin Raamatussa yleensä aina vihollinen. Nyt tangon päähän korotettu vihollinen on voitettu vihollinen. Ristillä Jeesus tuli synniksi puolestamme ja voitti kuolemallaan saatanan vallan. Eero

Vastaus:

Raamatussa sama sana tai kielikuva ei tarkoita aina samaa asiaa. Mainitussa Jesajan kohdassa sade (ei vesi) kuvaa todellakin Jumalan sanaa. Sen sijaan Uudessa testamentissa vesi mainitaan nimenomaan kasteen yhteydessä yli 10 kertaa (mm. Matt. 3:11 ja kaikki sen rinnakkaiskohdat, Ap.t. 1:5; 8:36; 10:44; 11:16; 19:4; Ef. 5:26; Hepr. 10:22 ja 1. Piet 3:20). Johanneksen evankeliumissa vesi 3. luvun lisäksi mainitaan 4. ja 7. luvuissa, joissa merkitys on erilainen. Niissä kyse on Jeesuksen antamasta elämästä tai kuten Joh. 7:38 sanoo "Pyhästä Hengestä". Varsinaisesti Jumalan sanaan vesi ei viittaa kertaakaan Uudessa Testamentissa. Eero

Joh 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;
Lähtökohtaisesti Jumala on aloitteen tekijä. Ihminen vain vastaa Jumalan kutsuun. Ihminen ei ole ensin liikkeellä. Usko ei synny ihmisen toimista käsin.

Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Usko ei synny minkä tahansa puheen kuulemisesta (tai minkä tahansa tekstin lukemisesta) vaan ainoastaan Kristuksen sanan kautta.

Ef 2:8-9 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Usko ei ole meidän ansiomme, se  ei ole palkkio ihmisen työsuorituksesta, ei maksu tai seuraus  hyvästä elämästä. Usko ei ole ostettavissa.

2.Kor 3:17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.  Usko ei orjuuta. Se ei ole pyrkimystä lain täyttämiseen pelastuksen saamiseksi. Usko ei ole tekojen tie.2Kor1:9 9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Usko ei luota ihmiseen.

2. Kor1:24 24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.  Usko ei pyri hallitsemaan toisia ihmisiä.

Joh 14:9 Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän;  Usko ei ole tarkasti ottaen  uskonto, aate tai oppijärjestelmä vaan suhde persoonalliseen Jumalaan.

Hepr 12:1-2 juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen. Usko ei kestä ihmisen voimin, vaan Jeesus pitää sen voimassa. Aino

Vastaus: Kiitos asiantuntevista kommenteistasi. Mukavaa että joku heprean ja kreikan tuntijakin seuraa ohjelmaamme. Kommentin kirjoittaja on aivan oikeassa siinä, että Jeesuksen äidinkieli oli aramea (ei heprea) eikä kreikka ja siis alkuperäiset keskustelut on käyty sillä kielellä. Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu kreikaksi mahdollisesti yli viisikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen. Emme tiedä, tunsiko Johannes kyseiset kertomukset aramean- vai kreikankielisinä, sillä niitä on voitu kertoa molemmilla kielillä ja kirjoitetussa muodossa ne ovat luultavimmin olleet vain kreikaksi. Kuten kommentin kirjoittaja sanoo, Matteuksen evankeliumi on saatettu ensin kirjoittaa arameaksi, mutta tästäkään ei Papiaksen lausunnosta huolimatta ole suurta yksimielisyyttä.

Olemmeko siis sanoneet ohjelmassa väärin vedotessamme kreikankieliseen keskusteluun? Mahdollisesti, mahdollisesti ei. Teksti on joka tapauksessa talletettu ainoastaan kreikankielisessä muodossa, joten emme voi olla varmoja, miten alkuperäinen keskustelu yksityiskohdissaan on sujunut. Traditio on pukenut sen tähän kreikan muotoon ja se on ainoa muoto, jossa se on talletettu jälkipolville. Niinpä se on oikeastaan ainoa muoto, johon voidaan vedota. Sen takana olevaa arameankielistä versiota voimme toki aavistella, mutta siitä meillä ei ole mitään varmuutta. Kiitos joka tapauksessa inspiroivasta kysymyksestä. Eero

Vastaus:

Eipä taida Raamattu puhua mitään ”uskon asioista”, ellei lasketa jaetta Joh. 3:12, jossa Jeesus puhuu ensin maallisista asioista ja sitten taivaallisista (asioista). Tottakai ”uskon elämä” on hyvä ilmaus, ja jos ”uskon asia” tuntuu kysyjän mielestä kalsealta, niin älköön käyttäkö sitä. Ne joiden korviin se ei kuulosta kalsealta, voivat sitä ihan hyvin käyttää. Tässä on kyse erilaisista kielitottumuksista, joista ei tarvitse tehdä kovin suurta numeroa. Sana ”evankeliumi” kuulostaa jonkun korviin ihanalta vietsiltä taivaasta, toisen ei. Näin se vain menee. Silti meidän täytyisi koettaa käyttää mahdollisimman hyvää arkikieltä, jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi. ”Hyvä sanoma” on hyvä tällainen. Eero

Vastaus:

Uudestisyntyneellä on Pyhä Henki, uudestisyntymättömällä ei. Taivaassa olemme tietenkin kokonaisvaltaisesti kirkkaudessa ja elämme täysin todeksi Jumalan lahjat ja Pyhän Hengen läsnäolon, täällä ajassa kaikki on puolinaista ja keskeneräistä. Eero

Vastaus:

Juuri tällaisia pohdintoja Nikodemoksen vierailun ajankohta voi herättää. Emme tiedä hänen motiivejaan, emme myös hänen mahdollisesta perhetilanteestaan mitään. Yleisimmin ajatellaan, että arvostettu neuvoston jäsen halusi mennä kiistellyn saarnamiehen luo hiukan vaivihkaa ja siksi valitsi yön. Mutta eivät nuo muutkaan vaihtoehdot ole poissuljettuja. Eero

Vastaus:

Jakeissa 2:23 ja 24 käytetään samaa sanaa ”uskoa”, mutta eri merkityksessä. Kirjoittaja on sanaleikin omaisesti sanonut, että vaikka ihmiset uskoivat Jeesukseen, Jeesus ei uskonut itseään heille, siis ei paljastanut itsestään kaikkea. Hän tunsi heidät, mutta he eivät tienneet kaikkea hänestä, eikä tarvinnutkaan. Kyse voi olla siitä, että julkisen toimintansa alkuvaiheessa Jeesus muutenkin vältti liikaa esille tuloa ja ajoittain kielsi ihmisiä puhumasta hänestä. Hän halusi välttää kovin aikaista konfliktia temppelin kanssa. Jae 2:25 muistuttaa siitä, että Jeesus on parempi kuin yksikään psykologi. Hän tuntee ihmisen läpikotaisin. Hän tietää ihmisenä olemisen kaikki puolet, koska on ollut itse ihminen ja koska Jumalana ymmärtää kaikki sielun syvyydetkin. Eero

Vastuas:

Johannes Kastaja ei todellakaan varmaankaan ajatellut olevansa mikään Elia, eikä hän tietenkään ollutkaan muussa mielessä, kuin että Elia oli Johannes Kastajan esikuva (ja profeetta Elisa Jeesuksen). Malakia oli ennustanut Elian tulevan ja siksi sekä Johannekselta että Jeesukselta tivataan ”oletko sinä Elia”. Jeesus tosin kutsuu Johannesta Eliaksi, mutta vain tällaisessa esikuva-täyttymys –mielessä.Vankilassa Johannes epäili, sillä Messiaan tienvalmistajana hänen ei varmaan ollut helppoa ajatella tällaista kohtaloa. Jeesus joka ”vapauttaa vangittuja”, ei vapauttanut häntä. Jeesus kiinnittää vastauksessaan Johanneksen huomion siihen, mitä Messiaasta oli kirjoitettu. Hän ei siis ensisijaisesti korosta ihmeitä ja merkkejä vaan Kirjoitusten täyttymistä. Eero

Vastaus:

Kysymys ei varsinaisesti tarkoita, että Messias tai Elia kyllä kastaisi. Papit ja leeviläiset kysyvät pikemminkin Johanneksen auktoriteettia. Miltä valtuuksilla yksi erämaan profeetta ilkeää väittää, että heiltä uskonnollisina juutalaisina puuttuisi vielä jotain sellaista, mitä Johanneksella olisi tarjottavana.

Juutalaisuudessa ei ollut muita kasteita kuin proselyyttikaste, jolla ei-juutalainen otettiin juutalaiseen uskoon. Siitä tässä ei ole kysymys. Johannes itse selittää, että kyseessä on Messiaan esiintymistä valmistava kaste. Ei siis myöskään vielä kristillinen kaste, kuten myöhemmin kertomuksesta Ap.t. 19:1-6 nähdään. Johanneksen kasteen tarkoitus oli siis toisaalta paljastaa Messias läsnäolijoille ja hänelle itselleenkin, Joh. 1:31-33, ja toisaalta haastaa ihmisiä uskomaan tulevaan Messiaaseen ja tunnustamaan syntinsä ja parannuksen tarpeensa. Eero