Gaudeamus igitur?
Suomen Raamattuopiston Säätiön Raamattu keskelle elämää -blogi
julistustyön johtaja Petri Kortelahti
Vastaukseni professori Miikka Ruokasen vetoomukseen
Professori Miikka Ruokanen julkaisi eilen (28.5.2026) Seurakuntalaisen blogissaan vetoomuksen Kansanlähetykselle ja Sleylle: Pysykää kirkossa.
Vastasin professorille seuraavasti:
Taas alkaisi olla aika laulaa: "Vivat academia, vivant professores!" Kiitänkin monista terävistä opetuksistasi vuosikymmenten varrella. Mutta tämä seurakuntalaisen avauksesi pisti kyllä mietteliääksi. Suosittelet herätysliikkeitä toimimaan "kirkkona kirkossa". Mutta siinähän se ongelma juuri on, että edes omissa tiloissaan ja omalla kustannuksellaan ei annettaisi enää toimia (vaikka kirkolliskokouksen ponsi etc)!! Samalla kun ties mitkä tuhmat tammat temmeltävät Herran alttarilla, edes näiden järjestöjen esitteitä ei saisi olla tuulikaapissa. Näin me näemme, että järjestöjä kirkosta haluavat ulos jotkut aivan muut kuin järjestöt itse.
Suosittelen kuitenkin lähestymään aihetta ennen kaikkea perinteisesti uskovan seurakuntalaisen vinkkelistä: missä on hänen turvallinen tilansa, missä hän saa nauttia armopöydän antimet hyvällä omallatunnolla, missä kuunnella kokonaista sanan saarnaa ilman sateenkaarimausteita? Tähän eivät piispat vastaa. Onko myös tästä lauman osasta huolehtiminen sinun mielestäsi nyt "liian ihanteellinen kirkkokäsitys"? Minun silmääni ruuatta jättäminen on sydämetöntä sielujen laiminlyömistä, hengellistä perheväkivaltaa, jonka äärellä hyvesignalointi ei ole se puoli historiaa, jolla ainakaan itse tahdon seistä. Lämmin tuen ilmaukseni SLEY:lle ja SEKL:lle; toivottavasti tuuli kääntyy ja tilaa sittenkin riittää teille, jotka pyydätte pysyä sanassa ja kirkkomme tunnustuksessa. Taisteluitta se ei kuitenkaan tapahdu, kuten ei mikään tärkeä tässä elämässä.
Ps. Raamattuun sidottua omaatuntoa vastaan on vaarallista toimia, opetti Luther.
Petri Kortelahti
