Vakaumus pysyy, mutta mielipiteet on tehty muutettaviksi?
Suomen Raamattuopiston Säätiön Raamattu keskelle elämää -blogi
julistustyönjohtaja Petri Kortelahti
”Vakaumus pysyy, mutta mielipiteet on tehty muutettaviksi”
Näin lausui Eeva -lehden toukokuisessa haastattelussa arkkipiispa Tapio Luoma. Itse en ole rientänyt kyseistä aviisia ostamaan, koska olen Aatami. Mutta kun kollega kuuli asiasta, hän tyrkkäsi eteeni sähköisen version. Ja niinhän siinä tosiaan seisoo! Lisäksi Luoma sanoo, että: ”Tulisin aivan hyvin toimeen myös kirkossa, jossa kirkkolakia muutettaisiin niin, että vihkikaava olisi sukupuolineutraali.” Ja vielä: ”Olisi hirvittävää olla tässä virassa sellaisella ajatusmaailmalla, joka minulla oli nuorempana.” No, toki on hyvä, jos elämä saa jollain tasolla opettaa itse kutakin meistä. Silti pelkään pahoin, että tulen kohtaaman työssäni maakuntien ihmisiä, jotka kutsuvat avioliittokysymyksestä tällaisia puhuvaa piispaa jatkossa takinkääntäjäksi. Ymmärrän heitä ja heidän pettymystään; oli lupa odottaa enemmän. Ja toisaalta en ehkä täysin ymmärrä, mitä ensimmäinen, ylevänkuuloinen sitaatti edes tar-koittaa. Oma aaninkini on, että avioliittokäsitys ulottuu niin syvälle ihmiskuvaan, ettei sitä voida muuksi muuttaa murtamatta samalla koko teologiaa.
”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.”
Tämän viikon evankeliumissa Jeesus sanoo, vähän ennen kuolemaansa: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16:5–15)
Kuvitteellinen keskustelu taivaaseenastumisen tapahduttua
”Häntä nauratti. Tämä oli älyttömämpää kuin jokin hänen poikavuosiensa päähänpisto. Noillekin hienoille herroille hänen pitäisi saarnata, että Jeesus oli Messias. Ja koko tuolle alhaalla avautuvalle kaupungille! Hän otti Johannesta lujasti käsivarresta. ”Olemmeko koskaan olleet mukana missään hullummassa?”, hän sanoi ja hymyili leveästi veljen ihmettelylle. ”Katso, näetkö sotilaat tuolla tornissa? Hekin olivat ehkä mukana ja sylkivät Hänen päälleen…ja näetkö nuo katolla kävelevät rabbit – tuolla, Vesiportista vasemmalle? He ovat oppineita miehiä, tietävät paljon enemmän kuin me yksitoista yhteensä…”. Johannes katsoi häneen yhä hämmästyneenä. Vielä kerran hän nauroi ja jatkoi: ei tätä voinut käsittää. Mitään he eivät osanneet, heillä ei ollut hajuakaan kunnon opinnoista, rahaa he eivät omistaneet, heillä ei ollut suhteita eikä vaikutusvaltaa. Ja nyt heidän piti lähteä saarnaamaan, että pilkattu Jeesus oli maailman Vapahtaja. Heidän piti tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen, heidän oli kastettava heidät ja opetettava heidät noudattamaan kaikkea, mitä Hän oli käskenyt. Hän, joka oli mestattu. Tämä oli todella erinomaista! Jaakob nauroi kuin poika. ”Ja tiedätkö, mikä tässä on kaikkein hienointa?” Johanneskin jo nauroi. ”Kyllä tiedän. Hienointa on se, että me tulemme onnistumaan.” Jaakob nyökkäsi. Sitten hän lisäsi oikaisten toista: ”Emme me, vaan Hän.” (Bo Giertz: Omin silmin)
Auttaja, Pyhä Henki
Niin, Jeesus lupasi heille Auttajan, joka tekisi mahdottomasta mahdollisen. Henki muistuttaisi heille, mitä Jeesus oli puhunut. Henki auttaisi heitä ilmaisemaan sen oikein sanoin ja vakuuttamaan kuulijat. ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.” Tuota lausetta meidän täytyisi toistellakin usein ja muistaa, että Jeesus myös piti apostoleille antamansa lupauksen. Hän johti heidät oikeaan eikä suinkaan harhaan. Näin kristityt uskovat, näin mekin lausumme Nikean uskontunnustuksessa: ”uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja…apostolisen kirkon! ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:20) Amen! Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että mekin voisimme nyt, vuorostamme, alkaa vyöryttää yhä uusia ”totuuksia” ja kumota kaiken edellä sanotun.
Jumala puhuu Raamatussa
Jeesukselle ja alkukristityille oli selvää, että Jumala puhuu Raamatussa, eli Vanhassa testamentissa. Tämä näkyy sitten myös Uuden testamentin teksteissä - heti, kun niitä alkaa muodostua. Esimerkiksi kohdassa Mt. 22:31 Jeesus heittää: ”Ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut” - ja sitten seuraa sitaatti toisesta Mooseksen kirjasta. Kohdassa Hepr. 3:7 puolestaan lukee: ”niin kuin Pyhä Henki sanoo” - ja sitten tulee lainaus Psalmeista. Näin me näemme, että varhaisimman käsityksen mukaan Raamattu ei ole vain ihmisten sanoja Jumalasta, vaan todella Jumalan sanaa ihmisille. Ja meille kristityille evankeliumit ja apostolien kirjeet ovat yhtä lailla Jumalan sanaa. Pietari esimerkiksi toteaa Paavalista: ”Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” (2. Pt. 3:16) Kirjeet vertautuvat siis jo tuossa vaiheessa ”Kirjoituksiin”, ja niitä luettiinkin sitten jumalanpalveluksissa rinnan Vanhan testamentin kanssa! Emme voi siis kuitata apostolien sanomisia toteamalla, että: ”No, Paavali se siinä vain puhuu ja hänkin oli vain ihminen!” Joka niin sanoo, ei usko Jeesukseen! -Tai vähän kauniimmin ilmaistuna: hän ei ole vielä alkuunkaan ymmärtänyt, mitä Jeesus tarkoitti. Apostolit puhuivat Kristuksen kehotuksesta ja Hänen valtuuttaminaan. Kristus sanoi apostoleilleen: ”Joka kuulee teitä, kuulee minua ja joka hylkää teidät, hylkää minut” (Lk. 10:16). Niinpä apostoleilla oli – ja on, Kristuksen kirkossa – itsestään selvä arvovalta.
Uskon ja elämän ylin ohje
Apostolit antoivat Pyhän Hengen valtuuttamina elämäntapaa koskevia sääntöjä. Niiden velvoitta-vuus käy ilmi esimerkiksi kohdasta 1. Tess. 4:8: ”Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle, vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.” Tekstiyhteydessä apostoli Paavali opettaa meitä kristilliseen elämäntapaan: esimerkiksi ns. vapaa sukupuolisuus tai veljen kustannuksella hyötyminen eivät tule kuuloonkaan. Apostoli Johannes puolestaan varoittaa omassa kirjeessään lisäämästä nyt saatuun uskonoppiin enää mitään, muka vielä uutta. Hän sanoo: ”Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. (2. Jh. 9). Niin juuri: erityinen ilmoitus on päättynyt Ilmestyskirja aameneen – nyt Jumala ON ”sanansa sanonut” ja ”vastauksensa lukinnut.”. Lutherin mukaankin kristityn on sitouduttava, kymmentä käskyäkin tiukemmin, juuri apostolien varmoihin käskyihin ja kirjoituksiin: ”Sillä me emme kaikki ole apostoleita, jotka Jumalan varmasta määräyksestä ovat lähetetyt meille erehtymättömiksi opettajiksi. Siksi eivät he, vaan me saatamme erehtyä ja luisua pois uskosta.”
Jeesuksen kolme pointtia
Viikon evankeliumissa Jeesus kokoaa Pyhän Hengen työn vielä kuin taskukokoiseksi raamattutunniksi meitä varten. Siinä on kolme kohtaa. Pyhä Henki opettaisi maailmalle synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta. Se tuskin voi merkitä, että jumalanvastainen ”maailma” itse ymmärtäisi sen ja alistuisi siihen. Mutta opetuslapset ja kaikki ne ihmiset, jotka ”ovat totuudesta”, avautuvat sille kyllä ja he tulevat näkemään, että Jeesus on oikeassa. Nythän maailma saattaa kyllä viljellä puheessaan sanaa synti, mutta pinnallisesti ja vääristyneesti. Henki sen sijaan opettaa, että syntien synti on se, että ihmiset eivät usko Jeesukseen. Jeesushan on sovittanut jo koko maailman synnin, jolloin lopulta ainoa kadottava synti on se, että ei tahdo saada anteeksi! Juuri epäuskossa onkin perusongelmamme. Toisaalta Henki todistaa todellisesta vanhurskaudesta, joka on Jumalasta lähtöisin. Sen on Kristus meille ansainnut ja sen Hän tahtoo meille jokaiselle myös lahjoittaa, armonvälineiden kautta, koko työn täytettyään ja Isän luo mentyään. Maailma toki luulee, että Jeesuksen asia meni katuojaan Hänen tultuaan tuomituksi ja teloitetuksi, mutta Pyhä Henki todistaa, että Jeesuksen kuollessa onkin tämän maailman ruhtinas tuomittu menettämään valtansa! Samalla on langetettu tuomio kaikille pimeyden teoille, niillekin, jotka yhä versovat meidän omassa sydämessämme. Mutta: Jeesukseen turvaaville juuri tämän myöntäminen päivittäin merkitsee samalla anteeksiannon ja laupeuden voittoa. Sanassa ja tunnustuksessa kilvoitteleva, vaikkakin yhä lankeileva kristitty on Jeesuksessa ”kokovartaloarmahdettu” - ja juuri sellaisena hän on myös pelastuva. Näin minä kristityn vakaumuksen ja vakaumuksessa pysymisen ymmärrän – ja ymmärtääkseni myös ne, joiden ajatuksiin olen edellä tukeutunut.
Petri Kortelahti
