Älä pelkää

Raamatussa todella usein, kun taivaallinen lähestyy ihmistä tai ihmisiä, ovat ensimmäiset sanat taivaasta: ”Älä pelkää” tai ”älkää pelätkö”. Luonnollista on toki, että me syntiset ihmiset emme kestä taivaallista kirkkautta, vaan se herättää meidän langenneessa luonnossamme pelkoa ja vavistusta.

Toinen puoli on, että Jumalan tahto omiaan kohtaan on hyvä, ja Jumala tai taivaallinen sanansaattaja haluaa heti kertoa sen. Rohkaisevat sanat, älä pelkää, alleviivaavat sitä, että nyt on taivaasta tulossa jotakin hyvää. Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa, jossa kerrotaan joulun tapahtumia edeltävistä asioista, enkeli lähestyy pappi Sakariasta ja sanoo hänelle ”älä pelkää” (j. 13). Pappi Sakariaalle on tulossa ilosanoma taivaasta. Hän on saamassa saman lahjan kuin kantaisä Aabraham: Lapsettomalle on syntymässä poika, joka on oleva suuri Jumalan palvelija – Johannes Kastaja.

Samassa luvussa arkkienkeli Gabriel tuo kaikkein suurimman viestin Marialle, ja sanoo: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Maria saa kuulla tulevansa luvatun pelastajan äidiksi. Herra on oleva hänen kanssaan erityisellä tavalla, sellaisella, jota kukaan muu ihminen ei saa koskaan kokea. Hän on pitävä sylissään ja imettävä häntä, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.

Tämä alleviivaa joulun valtavaa ihmettä. Jumalan Poika on tulossa ihmiseksi, ja Johannesta lainaten me saamme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Tämän ihmeen äärelle saamme myös nyt pysähtyä. Herra itse pyyhkiköön pois kaikki pelot ja huolet, joita mielissämme on ja tehköön tästä joulusta meille ilon ja rauhan täyttämän. Olkoon totta meillekin enkelten viesti:

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."