Jos minä olisin ev.lut. kirkon piispa

1. Tunnistaisin ja tunnustaisin, että ev.lut. seurakuntien aktiivijäsenissä on, pysyy ja jopa enentyy joukko, joka pitäytyy perinteiseen uskoon sekä virka- että avioliittokysymyksessä (ja myös muussa)
2. Tajuaisin, että nuokin ihmiset maksavat kuitenkin kirkollisveroa ja ansaitsevat siten kaikki kirkon palvelut eli että heillekin tulee järjestää esim. turvallinen tila käydä armopöytään
3. Tunnistaisin kirkkomme herätysliikkeet transparokiaalisiksi rakenteiksi, tyyliin katolisen kirkon sääntökunnat
4. Antaisin herätysliikkeiden messuyhteisöille, en vain lupaa, vaan tehtävän palvella näitä perinteisesti uskovia, paikallisseurakunnissa tehtävän työn rinnalla ja sitä täydentäen
5. Ymmärtäisin, että koska monien ko. liikkeiden palveluksessa ei ole naispappeja, ei näiden messuyhteisöissä syntyisi mitään työvuorotörmäyksiä
6. Huomauttaisin ylipäätään tasa-arvolaista huolta kantaville, että sitähän ei edes sovelleta uskonnonharjoitukseen ja sitten toisaalta: tässä mallissa ratkeavat parhaalla mahdollisella tavalla ruokapaikat niin ”kaikkiruokaisille” (parokiaaliseurakuntien messut) kuin ”erityisruokavaliollisillekin” (transparokiaaliset messut), eikä ketään sorsita
7. Lisäksi ilahtuisin systeemin kustannustehokkuudesta: herätysliikkeethän vastaavat itse messuyhteisöjensä taloudesta, jolloin niihin kuuluvien kirkollisvero jäisi käytettäväksi vielä muuhun

Tämä olisi siis aito win-win. Kuka piispoista lähtee ajamaan? Anyone?