Kirkkokansan liitto syntyi, mikä muuttui?

Viime viikolla kuuden herätysliikejärjestön perustama Kirkkokansan liitto on herättänyt erityisesti sosiaalisessa mediassa paljon keskustelua. Suomen Raamattuopiston Säätiö (SROS) on yksi liiton perustajajäsenistä. Muut mukana olevat järjestöt ovat: Laestadianernas Fridsföreningars Förbund (LFF), Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys (LSRY), Suomen Ev.lut. Kansanlähetys (SEKL), Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (SLEF).

Uusi järjestö on järjestöjen välinen yhteistyöelin, joten säätiömme oma toiminta jatkuu samankaltaisena kuin tähänkin asti. Aikaa myöten yhteistyöllä voi kyllä olla vaikutuksia: tulemme toteuttamaan toimintaa joidenkin tai kaikkien Kirkkokansa-järjestöjen kanssa yhdessä siellä, missä vain yhteisvoimin voimme saada asioita aikaan. Jos olet Suomen Raamattuopiston Ystävä, ja sitä vain haluatkin, voit hyvin mielin jatkaa kuten ennenkin. Raamattuopistolaisuus ei ole katoamassa mihinkään. Uusi liitto kunnioittaa jokaisen jäsenjärjestön omaa hengellistä perintöä. Yhteisenä pohjana on Raamattu ja luterilainen tunnustus.

Miksi tällainen liitto perustettiin?

Oikeastaan jo syntynyt ja vahvistunut yhteistyö tarvitsi puitteet ympärilleen. Herätysliikkeiden välinen yhteistyö on tosiasia, ja sen myötä syntyi tarve koordinoida ja organisoida tätä yhteistyötä, jotta emme tekisi päällekkäistä työtä tai turhaan kilpailisi keskenämme. Monet herätysliikkeiden unelmista ja vaikeuksista kirkossa ovat yhteisiä. Siksikin yhteistyötä tarvitaan.

Mikä sitten voi muuttua?

Kuten sanottu, ajan kanssa yhteinen työ vahvistuu. Monissa viime aikoina syntyneissä messuyhteisöissä SROS on mukana yhtenä toimijana. Monenlaisia yhteisiä toimintamuotoja varmasti syntyy omien ja tuttujen rinnalle, vahvistamaan hengellisten ruokintapaikkojen määrää ja tarjontaa Suomen Siionissa.

Uuden järjestön syntyminen näyttää herättävän somessa myös monenlaisia tunteita. Monille liiton syntyminen on rukousvastaus. Jotkut paheksuvat sitä kirkon yhteyttä hajottavana. Heille vastaisin: Yhteyden rakentaminen ja vahvistaminen on vastakohta hajottamiselle. Ehkä näiden kriitikkojen huolena onkin pelko oman vallan vähenemisestä? Toiset taas haluavat vähätellä nyt otettua askelta sillä, ettei tämä tai tuo järjestö ole mukana. Heille sanoisin: ”Happamia”, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Raamattu puhuu pienten alkujen päivästä. (Sak. 4:10) Kannattaa varoa halveksimasta sellaisia. Me emme voi tietää, mihin nyt otetut askelet tulevat johtamaan. Tulevaisuus on Jumalan kädessä.

Suomen Raamattuopiston Säätiön perusta ja toiminta siis pysyvät – ja toivottavasti paranevat entisestään. Jo pian 90 vuotta on järjestömme palvellut kristikansaa Suomessa Jumalan sanaan turvautuen. Raamattu keskelle elämää on tänäänkin missiomme. Tätä työtä tahdomme tehdä yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka jakavat kanssamme saman uskon ja saman näyn. Jeesus Kristus yhteisen työmme siunatkoon.