Kolmannen päivän toivo

Muutamaa viimeistä vuotta voisi kuvata pitkäksi paastonajaksi. Niukkuutta ja tummia värejä on ollut tarjolla. Paljon eristystä ja yksinäisyyttä koronavuosina, ahdinkoa ja huolta sodan varjon alla ja nyt taloudellista niukkuutta kovan inflaation, korkojen nousun ja kalliin sähkön sekä ruuan aikana. Edessä oleva kevät tuo helpotusta lämmityskuluihin, mutta lupausta kaiken muuttumisesta paremmaksi ei kukaan voi antaa.

Historiassa on ollut monenlaisia ahdingon hetkiä ja jopa maailmanlaajoja kriisejä, mutta koko maailman pohjakosketus koettiin pitkäperjantaina lähes 2000 vuotta sitten. Maailman Vapahtaja riippui silloin kuolleena Golgatan keskimmäisellä ristillä. Sardeksen piispan Melitonin sanoja lainaten: ”Valtiasta on pahoin pidelty. Jumala on surmattu.”

Vanha sanonta kuuluu, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Pääsiäisen tapahtumissa tuo sanonta osoittautuu liian heikoksi ja paikkaansa pitämättömäksi. Pääsiäisen toivo kantaa kuolemankin lävitse. Opetuslasten toivo kuoli pitkänäperjantaina, mutta Jumala tekee ihmeitä silloinkin, kun meidän toivomme ei jaksa kantaa.

Kristityn toivo on kolmannen päivän toivoa. Se toivo ei perustu inhimillisille todennäköisyyksille, ei viisaille valinnoille tai luotettaville liittolaissuhteille. Kristityn toivo perustuu yksin sille, että Kaikkivaltias Jumala on uskollinen. Minkä hän lupaa, sen hän pitää. Ja hän on luvannut, ettei yksikään, joka elää ja uskoo häneen, ikinä kuole. Hän on meidän ylösnousemuksemme. Hän on meidän pelastuksemme pääsiäinen. Ja ”viimeisenä hän on seisova multien päällä”, niin kuin Jobin kirjan luvussa 19 luvataan. Ja silloin me saamme – Jobin sanoja lainaten – ”nähdä hänet – eikä vieraana”.

Meidän toivomme on kolmannen päivän toivoa. Jeesus Kristus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kristuksen ylösnousemus on elämämme ankkuri. Yhtä varmasti kuin jyrähdys seuraa salamanvälähdystä, seuraa kaikkien ylösnousemus yhden ylösnousemusta: Toivo tulee toteutumaan. Kerran hyvyys ja oikeus vallitsevat kaikkialla.

Kristus on herätetty, synnit on sovitettu, taivas on avattu. Siksi meidän toivomme on varma. Jeesus itse sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" (Joh. 11:25–26)

Kristus on ylösnoussut!