Saranapuolelta sisään, näinkö tämä asia nyt etenee?

Jotkut tahot tahtoivat saada Messukylän kirkon avatuksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille. Seurakuntaneuvosto ei päässyt yksimielisyyteen, joten asia siirrettiin Tampereen tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Piispa Matti Repo toimi valmistelijana ja esittelijänä. Ja ovethan avattiin, ne suorastaan murrettiin auki, saranapuolelta, vastoin seurakunnan kirkkoherran tahtoa ja kirkon keskushallinnon omia puheita ja päätöksiä. Huomionarvoista on, että murtorautaa käytti, ei karhukopla, vaan kapituli. Tiedotteessa todetaan toki sädekehä pään päällä, että ”kyseessä on päätös tilojen käytöstä. Kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä päättää kirkolliskokous.” Kuitenkin päätöksessä todetaan myös, että seurakuntien on syytä vahvistaa viestiä, jonka mukaan jokainen on tärkeä ja Jumalalle yhtä rakas ja ”Siksi on myös edettävä sitä kohti, että kaikki avioliitolleen Jumalan siunausta pyytävät voidaan vihkiä kirkollisesti.” Mitali mestarillisista sanakäänteistä - mutta jaa, mitenkäs sen prenikan saisi kiinnitettyä keisarin uusiin vaatteisiin? Tahattoman lävistyksen vaara on ilmeinen.

Asioiden tosiasiallisen tilan näki kapitulin maallikkojäsen, joka teki kirkkoherran kannan mukaisen vastaesityksen sekä jätti syntyneeseen päätökseen eriävän mielipiteen. Siinä todetaan: ”Vaikka kyseessä on ensisijaisesti kirkkotilojen käyttö eikä se, kenelle kuuluu oikeus tulla vihityksi avioliittoon kirkossa, on kyseessä kuitenkin hämmentävä ennakkotapaus. Avioliittoon vihkimisoikeuden laajentaminen samaa sukupuolta olevia koskevaksi kuuluu kirkolliskokouksen päätäntävallan piiriin. Yksittäiset papit ja yksittäiset seurakunnat ovat alkaneet toteuttaa uutta käytäntöä seksuaalivähemmistöön kuuluvien vihkimisessä ja nyt Tampereen tuomiokapituli ratkaisullaan ottaa, joskin epäsuorasti, samansuuntaisen kannan ja osaltaan on ohittamassa kirkon virallista päätöksentekoprosessia. Näinkö tämä asia etenee?”

Näin se nyt etenee. Moni sateenkaarisuhteiden kannattaja on ilmaissut tietenkin riemastuksensa piispan ja kapitulin irtiotosta. Jo ryskyin murtui pakkovalta! Itse suren ja häpeän kirkkoni organisatorista ja teologista alennustilaa. Kun silmäilin apeana kapitulin tekstiä, kiinnitin huomiota vielä yhteen sanamuotoon: ”Tuomiokapituli näkee aloitteen tarkoituksessa syvän hengellisen tarkoitusperän. Tilojen avaamisella halutaan sulkea kaikki seurakunnan yhteyteen.” Syvä hengellinen tarkoitus, kun toimitaan vastoin Raamatun selkeää opetusta? Tukholman Santa Klara -seurakunnan kirkkoherra, jo edesmennyt Carl-Erik Sahlberg puhui siitä, kuinka kirkon tulee olla avoinna kaikille, mutta ei kaikelle. Se on Raamatun oppi, jonka toinen ruotsalainen, niin ikään jo edesmennyt piispa Bo Giertz puki sanoiksi näin: ei kristinuskon sanoma ole, että kaikki käy, vaan että kaiken voi saada anteeksi. Niin juuri! Sanan kirkon tulisi aina muistaa profeetan sana: "Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." (Jes. 66:2) Pohjimmiltaan juuri tästä on kysymys.

Piispa Matti Repo, kirkon organisaatiossa kuulun kaitsentaasi. Mutta sinne, minne sinä nyt menit, minä en voi mitenkään tulla.