Hätää sieluista?

Lainasin puheessani Niilo Tuomenoksaa, rakastettua julistajaa vuosien takaa. Muistinvaraisesti siteeraten hän on lausunut: ”Ei ketään Herra kohtele niin huonosti kuin sitä, jota Hän paljon rakastaa. Sellaiselle Hän ei usko vain onnellisia siunauksen hetkiä, vaan myös omia murheitaan.”

Puheeni jälkeen, koko tilaisuudenkin jo päätyttyä, eräs kuulija tuli luokseni mietteliäänä ja kysyi: ”Mitä murheita sillä Taivaan Isällä nyt sitten voisi olla?” Ja vastaus karkasi huuliltani, ikään kuin oivalluksena itsellenikin: ”Eikö sanomaton hätä ja huoli siitä, että omat lapset ovat hukan teillä?”

Näin minä Tuomenoksani tosiaan ymmärrän: Herra voi antaa meille hätää sieluista - jakamalla, siinäkin, omastaan! Ja kuinka minä toivoisin, että niin saisi todella tapahtua, oikein noin laajasti.

Corrie ten Boom oli hollantilainen kristitty, joka joutui toisen maailmansodan aikana Ravensbrückin keskitysleirille piiloteltuaan kotonaan Haarlemissa juutalaisia ja Hollannin vastarintaliikkeen jäseniä. Hän aloitti sodan jälkeen 53-vuotiaana julistustyön, jonka sanomana oli Jumalan anteeksiantamus - anteeksiantamus myös vihollisille.

Corrie toimi sitten julistajana ja kirjailijana 33 vuotta. Kerran häneltä kuulemma kysyttiin: ”Miksi sinä, vanha nainen, vielä jaksat juosta ja viedä sanomaa?” Corrie vastasi: ”Minä toivon, että kerran taivaassa joku tulisi sanomaan minulle: ’Kiitos, sinä kutsuit minut tänne.’”

Minäkin tahtoisin saada joskus kuulla saman! Entä Sinä?

”Kunnian Herraa palvelkaa kaikille siunaukseksi armoa vieden avaraa ihmisten vapaudeksi. Riemu on suuri taivaassa, tuhlaajalasten kotona, aina kun syntinen kääntyy. Eloa kypsyy korjuuseen, lyhyt on toiminnan hetki. Turmion suureen synkkyyteen rientävi ihmisten retki. Kristusta jos ei tunneta, kuljetaan ilman toivoa kolkkoa kuolemaa kohti.

Sydämin, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa? Hopeat, kullat Herran on, päiväni myös ovat Herran. Aika kun saapuu tuomion, lainaansa kysyy hän kerran. Auta siis käymään tietäsi, niin kuin sen kuljit, Herrani, palvellen matkalla muita.” (Vk. 434)