Raamattua saa yhä käyttää

Helsingin käräjäoikeuden tuore päätös hylätä kaikki syytteet Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa vastaan on merkittävä asia. Käräjäoikeus aivan oikein linjasi, ettei ole tuomioistuimen asia käydä taistelua ihmisten uskonvakaumusta vastaan.

Päätös saa valtakunnansyyttäjän toimet näyttämään entistäkin kummallisemmilta. Esitutkinnan suorittaneen poliisin mukaan perusteita syytteiden nostamiselle ei alun pitäenkään ollut. Käräjäoikeus päätyi vapauttavaan tuomioon kaikissa kohdin.

Tuntui silti hyvältä kuulla, että Raamatun käyttäminen ja sen mukaan eläminen on yhä oikeutettua ja luvallista Suomessa. Meillä on uskonnonvapaus ja sananvapaus voimassa. Päivi Räsäsen myötä rikollisiksi olisi tuomittu tuhannet muutkin kristityt maassamme. Nyt perustuslailliset oikeudet nostettiin kunniaan.

Valitettavasti viimeistä näytöstä asiassa on tuskin vielä nähty. Syytteitä on ajettu sellaisella määrätietoisuudella, että asian puiminen jatkunee ylemmissä oikeusasteissa. Siellä valtakunnansyyttäjän mahdollisuudet tosin ovat vielä heikommat kuin käräjäoikeudessa. Ja jos pahin tapahtuisi, tulisi lopullinen, vapauttava tuomio viimeistään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Otsikkoni on vähän provokatiivinen. Totta kai Raamattua saa ja tulee käyttää – aivan riippumatta oikeuden päätöksistä. Raamattua saa myös viedä ja lahjoittaa niihin maihin, joissa sen käyttäminen ja omistaminen on sen maan lakien mukaan kiellettyä.

Meillä on kaikkein korkeimman oikeuden lupa Raamatun täyteen käyttämiseen ja jakamiseen. Sen oikeusistuimen, jonka ylimpänä tuomarina istuu Herra Jeesus itse. Hän takaa sanansa, eikä hänen tuomioistuimensa päätöksistä voi valittaa mihinkään.

”Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua.” (Joh. 12:44–50