Valoa pimeyteen?

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (23.11.) kommentoi seurakuntavaaleja, että ne ”eivät tuoneet valoa pimeyteen”. Suomeksi siis ”vapaamieliset” (= kirkon uskon ja kristillisen elämäntavan kyseenalaistajat) eivät menestyneet lehden toivomalla tavalla. Äänestysaktiivisuus laski, ja vastuunkantajat ovat yhä vanhempaa väkeä.

Pääkirjoitus toistaa vanhan väitteen, että ”konservatiivinen vähemmistö karkottaa muut jäsenet kirkosta”. Näinkö se menee? Niin kirkon tutkimuskeskus kuin vapaa-ajattelijatkin ovat selvittäneet kirkosta eroamisen syitä, ja tulos on täysin selvä. Valtava enemmistö lähtijöistä ilmoittaa syyksi sen, ettei kirkolla ole heille mitään merkitystä ja/tai he eivät jaa kirkon uskoa ja arvoja. Tämä on peiliin katsomisen paikka enemmän kirkon opetusviralle kuin konservatiiveille. Miksi kirkko on päästetty jäsenilleen yhdentekeväksi?

Kuten pääkirjoitus kertoo, perinteisesti uskovat kirkon konservatiivit ja herätysliikeväki ovat vahvasti edustettuina kirkon työntekijöissä ja päätöksentekijöissä. Sen olisi voinut vielä lisätä, että heidän osuutensa on vielä suurempi aktiiviseurakuntalaisten, jumalanpalveluskävijöiden ja seurakunnan puuhaihmisten joukossa. Jos heidät (meidät) häädetään, on lopputulos oleva surkea: toimintaan jää kovin vähän väkeä. On typerä ja lapsellinen ajatus kuvitella, että kaupunkien vihreät uushenkiset nuoret aikuiset virtaavat silloin kirkkoon palmunlehtiä heilutellen.

Totuus on, että niillä seuduilla, joissa herätysliikkeet ovat vahvoja, ovat kirkkoon kuulumisen prosentit korkeimpia, ja niissä seurakunnissa, joissa herätysliikkeet eivät juuri näy, ovat kirkon jäsenyystilastotkin surkeaa katsottavaa. Pääkirjoitus nosti toivon merkiksi Helsingin Kallion. Siellä on yksi koko maan matalimmista kirkkoon kuulumisen prosenteista, liikutaan reippaassa neljässäkymmenessä prosentissa. Jeesus sanoo: ”Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.” (Luuk. 11:35) Terveiset vaan Helsingin Sanomille.

Pääkirjoitus lieneekin itkupotkuraivari siitä, ettei kirkon avioliittokäsitys näillä näkymin muuttune seuraavankaan kirkolliskokouksen aikana. Kirkon perinteiset vaikuttaisivat siis jälleen saaneen vaaleissa torjuntavoiton.

Mieleni on silti apea. En tiedä mitään toista yhteisöä, jossa kaikkein sitoutuneimpia ja aktiivisimpia jäseniä kohdeltaisiin yhtä huonosti kuin kirkossa. Ne, jotka tulevat ja tekevät, kantavat vastuuta ja palvelevat, leimataan kirkon ongelmaksi. Kiitos että jaksoit yhä äänestää ja kantaa vastuuta. Tämä vääristynyt kulttuuri kirkossa on saatava pian murtumaan. Ei tällaista jaksa loputtomiin.