Kristillisen uskon siunauksellisuudesta tai vahingollisuudesta

Helsingin Sanomien toimittaja Ville Similä suivaantui muutama päivä sitten Sixten Korkmanin esittämään ajatukseen, että kristinusko on juurruttanut ihmisoikeudet läntiseen maailmaan. Similän silmin katsottuna päinvastoin kaikki Ukrainan sodasta juutalaisten holokaustiin asti palautuu jotenkin kristinuskon syyksi.

Similän kaltaisten valistuksen lasten tarinassa parin viimeisen sukupolven uskonnosta irtautunut uusi uljas ihminen on kaiken hyvän ja jalon lähde, kun taas kaikki pimeys liitetään menneisiin aikoihin, uskontoihin ja näemmä erityisesti kristilliseen uskoon. Näinköhän se meni? Heidän helmasyntinään on sulkea silmänsä kaikelta siltä pahuudelta, mitä tiede ja ”edistys” on tuonut mukanaan. Tieteeseen perustuva kehitys ei ole vain huipputasoisen terveydenhoidon ja tehokkaan ruuantuotannon isä. Samalla se on joukkotuhoaseiden ja ekologisen katastrofin luoja. Ja kansanmurhien. Ihmisen sisin on sama kuin ennenkin, synti ei ole lakannut.

Natsit eivät edustaneet kristinuskoa eivätkä kristillistä maailmankuvaa, toisin kuin Similä antaa ymmärtää. Päinvastoin he hylkäsivät ideologiassaan kristinuskon ja sen ”orjamoraalin”. Juutalaisten joukkotuho perusteltiin populistisella kansandarwinismilla: vahvemman ja elinkelpoisemman rodun (arjalaisten) tuli natsien mukaan hävittää tieltään heikot ja alempiarvoiset (juutalaiset). Ja tuhoamistyö toteutettiin aikansa parhaalla ja kehittyneimmällä teknologialla. Jumalalle ei tuossa ajattelussa jäänyt sijaa. Harvemmin muistetaan, että kolmas valtakunta vainosi myös perinteisiä kristittyjä, kun he nostivat äänensä uutta uljasta ideologiaa vastaan.

Ja Similän puheenvuoron kaltaisissa ulostuloissa unohdetaan aina natsismin paha isoveli kommunismi. Kommunismin parissa sukupolvessa aikaan saamat ruumispinot ylittävät tuhovoimaisuudessaan kaiken, mitä ihmiskunnan historiassa on koskaan tapahtunut. Kommunismi hylkäsi Jumalan, loi oman moraalinsa ja omat arvonsa. Ja sen seurauksena kokonaiset valtiot muuttuivat vankiloiksi, joissa piikkilangat pitivät kansalaiset karsinassa ja pelko vaiensi kritiikin. Muutamassa vuosikymmenessä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä työläisten paratiisin tieltä. Kristinuskosta riisutun valtion jäljet pelottavat.

Kovin vähän on käyty keskustelua siitäkään, mikä on kommunismin perinnön osuus Venäjän viimeaikaisissa toimissa. Venäjän nykyjohto on ateistisen kommunistihallinnon kouluttama. Yli seitsemänkymmenen vuoden ajan valtio teki Venäjällä parhaansa hävittääkseen kristinuskon maasta. Neuvostoliitossa ortodoksinen kirkko oli valtion talutusnuorassa, ja kirkon johtoon asetettiin vuosikymmenten ajan vain Kremlin miehiä. Jäljet näkyvät.

Enkä ole niin luottavainen senkään suhteen, että kristinuskon nopea rapistuminen maassamme toisi Suomeenkaan kaivattua valoa ja vapautta. Ainakin nuoren polven nopeasti lisääntyvä pahoinvointi ja ahdistus kertoo, ettei Kristuksen jälkeinen aika tänäänkään tuo paratiisia mukanaan. Jäljet pelottavat. Kuka osoittaisi häntä, joka tänäänkin sanoo kutsuen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”