pos-sro2-top4
pos-sro2-top5

Uutisia


Suomen Raamattuopiston Hengellisten syventymispäivien päätöstilaisuudessa siunattiin uudet työntekijät ja kutsuttiin lapset lavalle laulamaan ja leikkimään.

Pastori Riku Larmala sanoi Paavalin kirjoitusten perusteella, että kristityt ovat kutsutut nöyryyteen ja kuuliaisuuteen.

- Ainoastaan Kristuksen kasvot säteilevät Jumalan kirkkautta eteenpäin. Paavalin sanoma on, että meillä on yhteinen tehtävä itse Jumalalta.

- Kuningas ratsastaa aasilla, mutta usein ihmiset yrittävät tehdä Jeesuksesta aasin, jolla he voisivat ratsastaa. Kirkkolaivaa halutaan ohjata sinne, minne massat menevät. Mutta elävä kala ui vastavirtaan, Larmala rohkaisi.

- Jeesuksen ristintyön takia meillä on anteeksiantamus, ja toivomme on hänen ylösnousemuksensa. Siinä on meidän tulevaisuutemme.

Terveiset lähetyskentältä toivat Raamattuopiston nimikkolähetit Eeva ja Jari Vähäsarja. He ovat Medialähetys Sanansaattajien lähetteinä Wienissä ja työskentelevät Trans World Radion (TWR) palveluksessa. Eeva toimii TWR:n Toivoa naisille -työn aluekoordinaattorina Euroopan, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian alueilla.  Jari koordinoi TWR:n Euroopan, Keski-Aasian, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan teknisen osaston projekteja.

Radion kautta tehtävä lähetystyö avaa pääsyn myös niihin maihin, joihin lähetystyöntekijöitä ei voida lähettää.

- TWR on tehnyt jo 60 vuotta radiolähetystyötä. Omassa työssäni keskityn työssäni digitaaliseen mediaan. Autamme sillä alalla eri maiden kirkkoja ja järjestöjä. Työ on tarjonnut näköalapaikan lähetystyöhön maailmalla, Jari Vähäsarja sanoi.

Eeva Vähäsarja kertoi, että Toivoa naisille -työ tavoittaa radio-ohjelmien kautta yli 70 eri kieltä puhuvia naisia.

- Tilanne on sama kuin ensimmäisenä helluntaina. Kansat kuulevat sanan omalla kielellään.

- Tällä hetkellä erityinen haasteemme on rukoilla maailman satojen miljoonien lapsimorsianten puolesta, Eeva Vähäsarja jatkoi.

Hän luki kuuntelijapalautteen, joka oli tullut Syyriasta: ”Se, mitä te kerrotte, on tuonut rauhan sydämeeni, vaikka minulle on aina opetettu, että kristinusko on valetta”.

Hengelliset syventymispäivät järjestettiin Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa sekä Helsingin Luther-kirkossa 22.-25.8. Tapahtumaan osallistui noin 3200 henkeä. Lisäksi tilaisuuksia seurattiin sosiaalisen median ja radion välityksellä. 


- Suomen Raamattuopisto ei ole vain yksittäinen opisto vaan kokonainen hengellinen liike, totesi Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen Hengellisten syventymispäivien pääjuhlassa Kauniaisissa.

Raamattu keskelle elämää -teemalla järjestettävät Hengelliset syventymispäivät juhlistaa tänä vuonna 80-vuotiasta Raamattuopistoa ja myös 90-vuotiasta Elämä-lehteä, jonka alkuperäinen nimi oli Herää Valvomaan

- Ensin tuli herätys, sitten liikkeen lehti, sitten kesäjuhlat, sen jälkeen tuli järjestö ja lopuksi opisto, Vartiainen kertasi historiaa.

Hän totesi, että edelleen niillä alueilla, joilla herätysliikkeiden vaikutus on huomattavaa, myös kansankirkon toiminta on vilkkainta – ja päinvastoin.

- Joskus kuvitellaan kirkon kevään puhkeavan vihreään loistoonsa, kunhan vanha herätyksen henki saadaan sammumaan. Todellisuus on toinen: siellä missä vanha ja vakaa kristillisyys on poissa, kirkotkin ovat varsin tyhjiä, Vartiainen sanoi.

- Tänä kesänä on kuultu hengellisillä kesäjuhlilla sellaistakin puhetta, ettei mikään saa tulla Jumalan ja ihmisen väliin, ei edes Raamattu. Sillä kai tarkoitettiin, että yhteyttä Jumalaan voi etsiä Raamatun ohi. Tällainen puhe ei tietenkään ole kovin kristillistä, ja erityisen kaukana se on luterilaisesta uskosta. Kristinuskon mukaan ihmistä ja Jumalaa ei erota toisistaan Raamattu vaan synti.

”Lukemattomista tulossa pakanoita”

Vartiainen totesi myös Raamattuopiston perustajaa Urho Muromaa siteeraten, että kansankirkko on suuri lahja.

- Monista menneiden vuosikymmenten herätyksistä on saatu kiittää kansankirkon kasvatustyötä: pyhäkoulua, kouluissa tehtävää seurakuntatyötä, rippikoulua ja korkeatasoista nuorisotyötä.

- Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Kun oma sydämeni avautui Jeesukselle, saatoin heti polvistua rukoilemaan Isä meidän -rukouksen, koska osasin sen jo valmiiksi ulkoa.

Nyt kaikki tämä on Vartiaisen mukaan murenemassa. Kirkkoon kuuluu nyt alle 70 prosenttia kansasta.

- Suurissa kaupungeissa iso osa jää kastamatta. Tuhansittain lapsia ajautuu kirkon kasvatustoiminnan ulkopuolelle. Ilman kastamista ja opettamista lukemattomista ihmisistä tulee pakanoita.

- Kristinuskon sanoma on maassamme samentunut ja kirkas ääni himmennyt väittelyn epäselväksi sorinaksi. Kansankirkkomme kivijalassa on syviä murtumia, ja olemme matkalla kohti Apostolien tekojen maailmaa, jossa jokainen kylä ja kaupunki on lähetysmaata.

Turvana Jumalan uskollisuus

Vartiainen katsoi, että kirkon nykyisessä tilanteessa tie eteenpäin vaatii ensinnäkin uskollisuutta.

- Jo ensimmäisten kristittyjen sukupolvi eli pienenä vähemmistönä vihamielisen yhteiskunnan keskellä. He pysyivät kuitenkin uskollisina saamalleen kutsulle, ja heidän kauttaan hyvä sanoma levisi valtavalla nopeudella kaikkialle.

- Sitäkin tärkeämpää on se, että Jumala on uskollinen. Hänen uskollisuutensa ulottuu yli tämän elämän ja avaa meille taivaan.

Toiseksi kristityiltä vaaditaan Vartiaisen mukaan nyt ”rohkeutta ja uudistumiskykyä”

- Maailma muuttuu nopeasti. On välttämätöntä löytää uudet tavat ja kanavat tehdä yhteistä työtämme. Viides liike on aina ollut eteenpäin menevä valmis muuttumaan toteuttaakseen lähetyskäskyä.

- Pelastussanoman ja niin ikään Raamatussa opetettavien kristityn elämänohjeiden suhteen Raamattuopistolla ei kuitenkaan ole tarvetta muutoksiin tai korjauksiin, Vartiainen totesi.


Hengelliset syventymispäivät jatkuvat Kauniaisissa 24.-25.8.
Ohjelma ja muu info täällä

Suomen Raamattuopiston Hengellisten syventymispäivien perjantai-illassa käytiin läpi Raamattuopiston värikästä historiaa. 1970-luvulla opiston nuorisotyöhön tullut Heikki Haataja kiersi noihin aikoihin Suomea Pro Fide -yhtyeen kanssa. Konsepti oli se, että Haataja puhui ja yhtye soitti.

- Tavoitimme paljon nuoria. Emme meinanneet millään mahtua myöskään näihin tiloihin, joissa olemme nyt, Haataja kertoi Raamattuopiston kirkkosalissa Kauniaisissa.

- Jumala antoi eri puolilla Suomea herätyksiä. Iltatilaisuuksista oli vaikea lähteä kotiin, kun moni halusi tulla juttelemaan. Moni halusi tulla uskoon, Haataja muisteli.

Haatajaa haastatellut Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen kysyi, ovatko 1970-luvun tapahtumat kantaneet hedelmää.

- On puhuttelevaa, kun vuosikymmenten jälkeen joku tulee juttelemaan sanoakseen "sinä et tunne minua, mutta olitte kauan sitten vierailulla, ja siitä se alkoi", Haataja kuvaili.

- Kyllä siinä meinaa tulla tippa linssiin.

- Jumala on ollut uskollinen. Nuorisoherätys ei ollut ollut pelkkää hetkellistä innostumista uskon asioista, Haataja sanoi.

- Minusta Raamattuopisto on vuosien varrella pitäytynyt Jumalan sanassa, ja siitä olen iloinnut.

Lauri Vartiainen otti evankeliumin viemiseen laajemman näkökulman. Hän totesi koko läntisen maailman muuttuneen lähetyskentäksi.

- Euroopasta on tullut Rooman valtakunnan kaltainen uskontojen ja aatteiden sulatusuuni. Jokainen kaupunki ja kylä on lähetyskohde, kuten Apostolien teoissa.

- Näiden muutosten keskellä etsimme väylää kohtaamisen paikkoihin. Jumala suokoon, että saame toteuttaa sitä palvelutehtävää, Vartiainen linjasi.


Hengelliset syventymispäivät jatkuvat Kauniaisissa 23.-25.8.
Ohjelma ja muu info osoitteessa syventymispaivat.fi

Raamattuopiston tuore identiteettiasiakirja luo katsauksen Raamattuopiston historiaan ja linjaa talon nykyiset teologiset painotukset.

Dokumentti jakaantuu kolmeen pääosaan, joissa vastataan kysymyksiin ”Mitä olemme?”, ”Mitä teemme?” ja ”Mitä opetamme?”.

- Dokumentti on paikallaan, koska Raamattuopisto on tunnettu, mutta kaikilla ei ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea teemme, toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen perustelee.

Raamattuopistolla on erikseen strategia, joka on tarkoitettu pääosin säätiön sisäiseen käyttöön. Identiteettiasiakirja on suunnattu laajemmalle yleisölle, ja siinä selvitetään Raamattuopiston historia ja teologinen visio seikkaperäisesti mutta yleistajuisesti.

Vihkosen ensimmäinen pääosa ”Mitä olemme” kertoo lyhyesti Raamattuopiston historian ja vaiheet muutamien välähdysten kautta. Toinen osa ”Mitä teemme” kuvaa laajemmin Raamattuopiston Säätiön tämänhetkisestä toimintaa ja työnäkyä. Viimeisenä osana on ”Mitä opetamme”. Siinä on esitelty säätiön hengellisen opetuksen keskeiset painopistealueet muutamien aiheeseen liittyvien raamatunkohtien täydentämänä.

- Tänä päivänä Suomen Raamattuopiston teologia on luterilaista herätyskristillisyyttä. Se on siis armonvälinekristillisyyttä. Tätä on opetuksessamme terävöitetty. Sakramentit otetaan vakavasti ja samaan aikaan pidetään kiinni uskon ja epäuskon erosta. Haluamme sananjulistuksella kutsua ihmisiä uskoon – tai takaisin siihen armoon, joka jo kasteessa vuodatetaan, kommentoi Raamattuopiston julistustyönjohtaja Petri Kortelahti.

- Perinteinen viidesläisyyteen liittyvä käsitys on, että teologiamme on hurjan lakihenkistä. Vanha leimakirves jo 1950-luvulta on, että herätyskristillisyys on epäluterilaista. Dokumentti toivottavasti osaltaan näyttää sen, että tämä ei pidä paikkaansa, Vartiainen jatkaa.

Suomen Raamattuopiston Säätiön hallitus nimesi pari vuotta sitten työryhmän uudistamaan Raamattuopiston identiteettiasiakirjan, jonka aiempi versio palveli 1980-luvulta 2000-luvun alkuun. Työryhmän puheenjohtajana toimi Suomen Raamattuopiston Säätiön hallituksen puheenjohtaja Keijo Rainerma. Lisäksi mukana oli Lauri Vartiainen ja edellinen toiminnanjohtaja Timo Junkkaala, Raamattuopiston rehtori Juha Vähäsarja, vararehtori Marja-Kaarina Marttila ja julistustyön johtaja Petri Kortelahti.

Tutustu identiteettiasiakirjaan tästä

Suomen Raamattuopiston Hengelliset syventymispäivät käynnistyivät torstai-iltana Helsingin Luther-kirkossa paneelikeskustelulla, jonka aiheena oli sananvapaus. Tilaisuuden järjesti 90-vuotista olemassaoloaan juhliva Elämä-lehti.

Suomalaisesta sananvapaudesta ovat viime aikoina olleet huolissaan monet keskenään vastakkaisiakin yhteiskunnallisia, poliittisia ja uskonnollisia näkemyksiä edustavat tahot.

Huomenta Suomen juontajana tunnettu Ivan Puopolo sanoi, että Suomessa sananvapaus on juridisesti hyvällä tolalla, mutta julkisuudessa mielipideikkuna on kapea.

- Sananvapaus tarkoittaa muun muassa ennakkosensuurin puutetta. Kun Eppu Normaali sanoo, ettei meillä ole sananvapautta, se ei pidä paikkaansa, koska meillä ei ole ennakkosensuuria.

Toinen keskustelijoista, teologian maisteri ja väitöskirjaopiskelija Soili Haverinen lisäsi, että juridinen sananvapaus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sananvapautta käytännössä.

- Jos ilmapiiri on sellainen, että sananvapautta tahdotaan rajoittaa, rajoittaminen voi päätyä myös lainsäädäntöön. Mutta nyt jo työpaikan ja maineen menettäminen ovat uhkana, jos sosiaalisessa mediassa syntyy mylläkkä. Moni valitsisi mieluummin sakot kuin huonon kohtelun somessa.

”Ihmisten sietokyky suurempi kuin kuvittelemme”

Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki totesi, että some on ”räjäyttänyt retoriikan”.

- Somessa haetaan heimoidentiteettiä kuulumalla tiettyyn leiriin. Monella on mielipiteensä, mutta niitä ei ilmaista. Julkisen häpäisyn riski sulkee suut, vaikka areenat ovat vapaat, Karhumäki kuvaili.

- Yksittäinen video tai kommentti voi lähteä elämään omaa elämäänsä. Ymmärrän tähän liittyvän huolen yhteiskuntarauhasta. Homma voi mennä väkivaltaiseksi. Somea pitäisi rajoittaa, mutta samalla on huoli sananvapaudesta, Haverinen jatkoi.

Ivan Puopolo ilmoitti, että hänellä on ongelmaan ratkaisu.

- Käytän itse ”mitä sitten -indeksiä”. Siinä kysytään, miten nyt käynnissä oleva some-kirjoittelu vaikuttaa puolen vuoden päästä. Ei mitenkään.

- Mutta jos harmittaa esimerkiksi se, että seksuaaliset vähemmistöt ovat uhriutuneet ja nauttivat koskemattomuutta, ainut keino on ilmaista oma mielipide asiasta.

- Sitten joku tulee haukkumaan, ja sitten voi sanoa mielipiteensä uudelleen. Näin sananvapaus kasvaa, Puopolo ehdotti.

- Kyllä minustakin sananvapautta tulee käyttää rohkeasti. Muuten se kapenee, Haverinen lisäsi.

- Ihmisten sietokyky toisille näkemyksille on suurempi kuin kuvittelisimme. Olen huomannut tämän teeveetyössä, Puopolo jatkoi.

”Yliopistossa opetetaan taikauskoa”

Paneelia johtanut Elämä-lehden päätoimittaja Juha Vähäsarja kysyi, ovatko keskustelijat kokeneet, että heidän sananvapauttaan olisi rajoitettu.

- Olin Ylen eräässä radiossa töissä 20 vuotta sitten, ja Tony Halme oli ehdolla eduskuntavaaleissa. Silloin meillä linjattiin, että häntä tai muita ääripuolueiden henkilöitä ei haastatella. Tajusin vasta myöhemmin, että se on ennakkosensuuria. MTV 3:lla kolumnejani on viilattu, mutta sitä en koe rajoittamisena.

Soili Haverinen tutkii väitöskirjassaan feminismiä. Hän kertoi saaneensa erään haastattelun perusteella alan naispuolisilta professoreilta uhkauksia ”jatkotoimista”.

- Kyseessä oli Sanansaattaja-lehden haastattelu, jossa kritisoin sukupuolentutkimusta sen ideologisuudesta.

Ivan Puopolo kertoi, että hänkin on kritisoinut kirjoituksissaan sukupuolentutkimusta.

- Olen opiskellut sosiologiaa Tampereen yliopistossa, ja tiedän sen ilmapiirin. Samasta yliopistosta ja samasta ideologisesta prässistä tulee myös ehkä 80 prosenttia suurien medioiden journalisteista. Siksi tulee tunne, että lehdistö on vääristynyt.

- Jopa akateemisessa feminismissä biologinen sukupuoli kiistetään. Se on taikauskoa. Sitä opetetaan yliopistossa. Käsittämätöntä! Puopolo ihmetteli.

Kokeeko some inflaation?

Hali Karhumäen mukaan ”ääripäät ovat vapaan median hinta”, ja some päästää kaikki intressit valloilleen. Puopolo kuitenkin väitti, että somekin tulee aikanaan ”kokemaan inflaation”.

- Ihmiset tottuvat. Leimakirveiden arvo laskee. Evoluutio kehittyy keskustelujen suhteen, Puopolo kuvaili.

- Toivoisin hieman toisenlaista kehityskulkua. Että torjuisimme jyrkkää retoriikkaa ja yrittäisimme ymmärtää erilaisia näkökulmia. Someen tarvitaan myötätuntoa, hyväksyntää, herkkyyttä, Heli Karhumäki sanoi.

- Mutta ei Suomessa olla lähelläkään sitä öyhöttämistä, joka vaikkapa Yhdysvalloissa on valloillaan. Jos nyt perussuomalaisten äärilaitaa ei oteta huomioon, Puopolo jatkoi.

- On hyvä muistaa, että lapset seuraavat somea. Somekäytös siirtyy heidän mukanaan päiväkoteihin ja kouluun, Haverinen totesi.

Karhumäki tähdensi vielä, että kristityillä on hyvät lähtökohdat keskustelukulttuurin rakentamiseen.

- Meillä, kuten kaikilla, on täysi ihmisarvo Jumalan edessä ja valtuudet viedä sanomaa Jeesuksesta eteenpäin.  Voimme puhua siitä, millaista on olla voittajan puolella kaikkia muitakin siihen joukkoon kutsuen.

- Totuuden puhuminen kannattaa aina. Katsotaan, mihin sillä päästään Soili Haverinen jatkoi.

pos-sro2-right
  •  
  • Tykkää meistä Facebookissa!